J.K.Rowling:Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Saatuani päätökseen Enkelit ja demonit siirryin pitkän aikaa minua odottaneen kirjan pariin. Luin Harry Potter -sarjan ensimmäisen osan ollessani ensimmäisellä luokalla ja sen jälkeen kahlasinkin läpi kaikki kirjat, osa toisensa jälkeen Feeniksin kiltaan asti. Sen jälkeen jotain tapahtui, Pottereiden lukeminen jäi, ja Puoliverisen prinssin lukemisen aloitin kaikkien näiden vuosien jälkeen vasta tällä viikolla. Epäilin vetoaisiko Harry Potter minuun enää kuten ennen. Olin kuitenkin utelias selvittämään, miten lapsuuteni velhoystävän tarina päättyy.

Kuva:fi.wikipedia.org

Juoni

     Harry Potter aloittaa kuudennen lukuvuotensa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Samaan aikaan taikaministeriössä ollaan pulassa, sillä Voldemort on jälleen kuvioissa. Kummalliset kuolemat ja tapaturmat aiheuttavat päänvaivaa, ja jopa taikaministeriä joudutaan vaihtamaan. Liemitunnilla Harry saa käyttöönsä vanhan kirjan, jonka on omistanut aiemmin salaperäinen puoliverinen prinssi. Sen sivuille on merkitty monenlaisia ohjeita ja loitsuja, jotka ovat avuksi Harrylle. Harrya epäilyttää Draco Malfoyn puuhat, mutta kukaan ei tunnu ottavan häntä tosissaan. Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore haluaa antaa Harrylle yksityistunteja.
      Kuten viidessä aikaisemmassakin osassa, kirjan teemana on hyvän ja pahan taistelu. Tässä osassa voi kuitenkin havaita päähenkilöiden varttuneen, ja yhtä jos toista vaivaavat rakkaushuolet. Kirja on synkempi kuin edeltäjänsä. Alussa koin tapahtumien etenevän turhan hitaasti ja kirjan sisältävän paljon juonen kannalta tarpeettomia tapahtumia. Juoni alkoi kuitenkin edetä sukkelammin loppua kohti, ja puolen välin jälkeen kirjaa oli enää vaikea päästää käsistään. Pelkäsin tapahtumien jäävän epäselviksi unohdettuani paljon aikaisemmista osista, joiden lukemisesta on kulunut aikaa. Näin ei onneksi käynyt, ehkä velhomaailman henkilöt olivat jääneet elämään alitajuntaani vielä Feeniksin killan lukemisen jälkeen.

Tyyli

     J.K.Rowlingin tekstin tunnistaa aina rikkaasta kuvailusta ja omintakeisista sanavalinnoista. Tähän asti olen kuitenkin lukenut kaikki osat suomeksi. Tarkoituksenani on vielä selvittää, millaista työtä suomentaja on tehnyt lukemalla yksi kirjoista alkuperäiskielellä. Kirjoissa käytetty kieli tukee mielikuvituksellista velhomaailmaa ja sen persoonallisia hahmoja. Seuraavassa katkelma kolmannesta luvusta, jossa Dumbledore tulee hakemaan Harry Potteria Likusteritieltä setänsä ja tätinsä luota:

      "No niin, Harry... meidän on aika lähteä" Dumbledore sanoi viimein, nousi seisomaan ja suoristi pitkän mustan viittansa. "Jälleennäkemisiin", hän sanoi Dursleyille, jotka näyttivät siltä, että jälleennäkemisen hetkeä voisi heidän puolestaan siirtää ikuisuuksiin, ja kohotettuaan hattuaan hän pyyhälsi huoneesta pois.
      "Hei", Harry sanoi kiireesti Dursleyille ja seurasi Dumbledorea, joka pysähtyi Harryn arkun viereen, jonka päällä nökötti Hedwigin häkki.
       "Emme kaipaa näitä painolastiksemme juuri nyt", Dumbledore sanoi ja veti taas taikasauvansa esiin. "Lähetän ne Kotikoloon odottamaan. Pyydän kuitenkin, että otat näkymättömyysviittasi mukaan... kaiken varalta."
       Harry kaivoi viittansa arkusta aika hankalasti, koska  yritti olla näyttämättä Dumbledorelle, millainen sotku arkussa vallitsi. Kun hän oli työntänyt viitan taskuunsa, Dumbledore heilautti sauvaansa ja arkku ja Hedwig katosivat. Sitten Dumbledore heilautti taas sauvaansa ja ulko-ovi avautui viileään, sumuiseen pimeyteen.
      "Ja nyt, Harry, astukaamme yöhön ja tavoitelkaamme tuota huikentelevaista viettelijätärtä, seikkailua."

Kohderyhmä

Onnekseni havaitsin, että Harry Potterin seikkailut olivat yhä yhtä kiinnostavia kuin yli kymmenen vuotta sitten lukiessani Viisasten kiven. Kirja ylitti odotukseni, enkä kokenut sitä ollenkaan pitkästyttäväksi. Tämä(kin) Harry Potter -kirja uppoaa varmasti kaiken ikäisiin fantasiakirjallisuuden ystäviin. Kuudennen osan jälkeen jään ehdottomasti odottamaan, että saan viimeisen osan käsiini ja voin selvittää, kuinka Harry Potterin tarina päättyy.

Vaikka tunsin aika turhaksi esitellä niinkin tunnettua kirjaa kuin Harry Potter, tein sen silti. Seuraavaksi luvassa kuitenkin suurelle yleisölle tuntemattomampaa kirjallisuutta!