John Green: Looking For Alaska

Suomennos lopussa!

I bought this book at the same time with The Fault in Our Stars, hoping that I would like them 'cause who wants to have something in their bookshelf that they don't like? I started with the praised novel, The Fault in Our Stars (scroll down to previous post for my review) and then I moved on to Looking For Alaska. I tried to find out what kind of subjects this book is dealing with, but I didn't find any that wouldn't have included spoilers. So I approached this book with an openmind, waiting for something as tragic as TFIOS.

The story begins as Miles Halter, narrator of the book, leaves his home in Florida to follow his Dad's footprints and attend a high school in Alabama. He has an unusual hobby: he loves biographies and especially last words. I think they create an interesting theme for the book.

Soon after arriving to Culver Creek Preparatory High School, Miles meets his roommate Chip Martin, also known as The Colonel. Miles gets his own nickname too, Pudge. During the first days at the campus he is introduced to the Colonel's friends. Alaska Young is an attractive, rebellious girl who is also mentally unstable. She has a boyfriend of course. Takumi is a Japanese student. After reading the book, he still remains kind of distant to me. Maybe he lacks personality.

If you came here willing to know what happens in this book, I'm sorry but this is all I'm going to tell you. I want to leave it for you to find out yourself as I don't know how to tell more without relieving everything.

One thing I liked about this book was how the chapters were named. There was "Forty-Six Days Before", "Three Days Before" and finally "The Last Day" when something happened. After that came "The Day After", "Twenty Days After" and so on.

In my opinion, the plot was good. But it could have been better if given the chance. The story was quite tragic but I felt like the writer had focused to much on the events and not enough on the characters. Even the protagonists are thin and bland. I wish they would have had more personality.

Also to my liking the book included too much smoking, drinking and other rebellious teenager experimenting. This was one of the young adult novels I described in my last post. It also kind of reminded me of The Perks of Being a Wallflower. No, I didn't like that one.

I don't know how to rate this book. It didn't fascinate me but it didn't annoy me. I believe I could have liked Miles and Alaska a lot if the characters were deeper. But if you liked other John Green's novels or any typical young adult novels, go for it!

Suomeksi:

Kirjoittaessani tätä Looking for Alaskalle ei ole vielä suomennosta, mutta kirjoitan silti lyhyen arvion suomeksikin. Ostin tämän kirjan samaan aikaan kuin Tähtiin kirjoitettu virhe -pokkarin. En oikeen tiennyt, mitä odottaa tältä kirjalta.

Tarina alkaa, kun Miles Halter, tarinan kertoja, seuraa isänsä jalanjälkiä ja muuttaa kotoaan Floridasta opiskellakseen lukiossa Alabamassa. Hänellä on epätavallinen harrastus: Miles rakastaa elämäkertoja, etenkin ihmisten viimeisiä sanoja. Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen teema kirjassa.

Pian saavuttuaan uuteen kouluunsa Miles tapaa huonetoverinsa Chip Martinin. Ensimmäisten päivien aikana Miles saa myös muita ystäviä. Alaska Young on viehättävä, kapinallinen, mutta epävakaa tyttö. Hänellä on tietysti poikaystävä. Takumi on japanilainen oppilas. Kirjan luettuani hän vaikuttaa edelleen etäiseltä hahmolta. Mielestäni häneltä puuttui persoona, joten en osaa oikein kuvailla häntä.

Jos tulit tänne saadaksesi selville, mitä kirjassa tapahtuu, et valitettavasti saa tietää tämän enempää. Haluan jättää lopun paljastuvaksi luettaessa, koska en osaa kertoa enempää paljastamatta tapahtumia liikaa.

Lukujen nimeäminen tässä kirjassa oli minun mieleeni. Ensin olivat Neljäkymmentäkuusi päivää ennen, Kolme päivää ennen ja lopulta Viimeinen päivä. Sitä seurasi Päivä myöhemmin, Kaksikymmentä päivää myöhemmin ja niin edelleen.

Mielestäni kirjan juoni oli hyvä. Se olisi voinut olla parempi, jos kirjailija olisi antanut sille mahdollisuuden. Tarina oli traaginen, mutta minusta kirjailija keskittyi liikaa tapahtumiin ja liian vähän henkilöhahmoihin. Jopa päähenkilöt olivat ohuita ja värittömiä. Toivoin, että heillä olisi ollut enemmän luonnetta.

Minun makuuni kirja sisälsi myös liikaa tupakointia, alkoholia ja muita kapinallisten teini-ikäisten kokeiluja. Kirja muistutti minua vähän Elämäni seinäruusuna -kirjasta.

En tiedä, kuinka arvioisin tätä kirjaa. Se ei kiehtonut minua, mutta se ei myöskään ärsyttänyt minua. Luulen, että olisin voinut pitää Milesista ja Alaskasta paljon, jos heidän hahmoissaan olisi enemmän syvyyttä. Jos pidit muista John Greenin kirjoista tai tavanomaisista nuortenkirjoista, kannattaa tätäkin kokeilla!

John Green: The Fault in Our Stars

Suomeksi käännetty arvio lopussa!

I didn't really know what to except of this book. People are praising The Fault in Our Stars all over the internet, but I was at least suspicious 'cause usually young adult novels are not for me. After the hype went on and on I decided I should find out why this book has touched so many people.

But first I had to find out that finding this book was not as easy as I had thought because it had become so popular. Luckily they had it in one local bookstore so I bought a paperback copy in English. It says "You laugh, you cry, and then you come back for more" in the cover. I still doubted if I would be all heartbroken after reading the lovestory of Hazel and Augustus.

Hazel is a sixteen-year-old girl who has terminal cancer. Her mother insists that Hazel should join a support group. Hazel doesn't like the idea but she doesn't have a choice. In the support group she befriends with a boy named Isaac who is as fed up with the support group as she is. They communicate through sighs while others tell stories about fighting and battling and winning and shrinking and scanning.

After a few weeks of sighing in meetings a new handsome boy shows up in the support group. Augustus is survivor of osterosarcoma and came to support his friend Isaac who discovered he will lose his sight soon. After the meeting Augustus invites Hazel to his place to watch a movie. Augustus agrees to read Hazels favorite book, An Imperal Affliction which is a book about cancer without being a cancerbook. Later on this made-up novel has a big role in the story. The ending of book puzzles Hazel and August so much that they are willing to travel across the world to solve it. Hazel doesn't want affection 'cause she's afraid of leaving people heartbroken after she dies.

One thing I usually don't like about young adult novels is young adults in them. Often they are rebellious teenagers who feel suddenly so grown up. Then they do some adult stuff like drugs. (Okay, this is not the plot pattern in every single young adult book but still.) I guess the problem is I can't identify with the protagonist. But this time I couldn't help feeling empathy. Maybe it happened because this wasn't a book about being a teenager or having cancer (or being a teenager and having cancer). This book is about love. It is a beautiful love story.

I also liked Hazel's attitude towards cancer. She had accepted that she's going to die and she can joke about her disease. Augustus is really optimistic and romantic. I liked these characters and how cancer didn't determine who they are.

John Green did good job describing the pain of losing. That's the part where I couldn't help crying. He didn't only tell how characters felt, he made me feel it too.

This book surprised me. I loved it so I also went to see the movie! I recommend this book for you if you want to experience a heartbreaking lovestory.

Suomeksi:

Luin itse kirjasta englannin kielisen alkuperäisversion, joten arvioni ei käsittele suomennostyötä. En oikeen tiennyt, mitä odottaa tältä kirjalta. Tätä kirjaa on ylistetty laajasti internetissä, mutta itse olin hiukan epäileväinen, sillä en yleensä välitä nuorten kirjoista. Kirjan suosio kuitenkin kasvoi ja kasvoi, joten en malttanut olla selvittämättä, mikä liikuttaa niin monia ihmisiä.

Ensiksi sain kuitenkin huomata, ettei tämän kirjan löytäminen ole ihan helppoa suosionsa vuoksi. Lopulta tiemme kohtasivat onneksi paikallisessa Suomalaisessa, josta ostin englannin kieliset pokkariversiot sekä tästä kirjasta että Looking For Alaskasta kesälukemiseksi. Kirjan kannessa tarinaa ylistettiin vuolaasti, mutta epäilin edelleen särkisikö se minun sydämeni.

Hazel on 16-vuotias tyttö, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Hänen äitinsä vaatii Hazelia osallistumaan tukiryhmään. Hazel ei pidä ajatuksesta, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Tukiryhmässä hän ystävystyy Isaaciin, joka on yhtä kyllästynyt tukiryhmään kuin hänkin. He kommunikoivat huokauksilla muiden kertoessa tarinoita taistelemisesta, voittamisesta, kutistumisesta ja skannauksista.

Kun huokailua tukiryhmässä on kulunut muutama viikko, komea poika ilmaantuu kokoukseen. Augustus on selättänyt osteosarkooman ja tuli ryhmään tukemaan ystäväänsä Isaacia, joka sai kuulla menettävänsä näkönsä pian. Kokouksen jälkeen Augustus kutsuu Hazelin luokseen katsomaan elokuvaa. Hän myös lupautuu lukemaan Hazelin suosikkikirjan Viistoa valoa, joka kertoo syövästä olematta syöpäkirja. Myöhemmin tällä kuvitteellisella kirjalla on suuri rooli tarinassa. Kirjan loppu askarruttaa Hazelia ja Augustusta niin paljon, että he ovat valmiita matkustamaan toiselle puolelle maailmaa selvittääkseen sen.

Nuorten kirjoissa minua ärsyttävät yleensä kirjassa kuvatut nuoret. He ovat usein kapinallisia teinejä, jotka kokevat yhtäkkiä olevansa todella aikuisia. Tämän jälkeen he alkavat tutustua aikuisten elämään esimerkiksi huumeiden kautta. Luultavasti ongelma on siinä, etten samaistu kirjan hahmoihin. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut olla tuntematta empatiaa. Ehkä se johtui siitä, koska tämä kirja ei kerro teininä olemisesta eikä syöpäpotilaana olemisesta. Tämä kirja kertoo rakkaudesta. Se on kahden nuoren kaunis rakkaustarina.

Pidin myös Hazelin asenteesta sairauttaan kohtaan. Hän oli hyväksynyt kuolemansa ja pystyi vitsailemaan syövästä. August taas oli romanttinen sekä optimistinen. Pidin näistä henkilöhahmoista ja siitä, kuinka syöpä ei määrittänyt heidän luonnettaan.

John Green on onnistui kuvailemaan menettämisen tuskaa todella hyvin. Minäkään en voinut olla itkemättä. Hän ei ainoastaan kertonu, kuinka hahmot tunsivat vaan sai minutkin tuntemaan.

Tämä kirja yllätti minut. Ihastuin siihen niin, että kävin katsomassa myös elokuvan. Suosittelisin kirjaa niille, jotka kaipaavat sydäntäsärkevää rakkaustarinaa.

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Joka tapauksessa Patrick alkoi ajaa tosi lujaa juuri ennen kuin saavuimme tunneliin. Sam nousi seisomaan ja tuuli sai hänen mekkonsa väreilemään kuin valtameren aallot. Sukeltaessamme tunneliin kaikki äänet hävisivät tyhjiöön ja kuului vain kappale, joka soi kasettisoittimessa. Se oli kaunis kappale nimeltään "Landslide". Kun tulimme ulos tunnelista Sam kiljui ilmoille riemuhuudon, ja siinä se oli. Kaupungin keskusta. Rakennusten valoja ja kaikkea joka saa mielikuvituksen liikkeelle. Sam istui alas ja nauroi. Patrick nauroi. Minä nauroin. 

    Ja vannon että sillä hetkellä olimme äärettömiä.

Elämäni seinäruusuna on kohonnut lähes kulttimaineeseen nuortenkirjojen parissa. En ole koskaan kokenut nuortenkirjojen olevan erityisen kiinnostavia. Toki niiden joukosta löytyy myös suuren vaikutuksen tehneitä kirjasarjoja kuten Harry Potterit ja Darren Shanin tarina. Silti tällaisten tavallisten nuorten elämästä kertovien kirjojen olen ajatellut olevan tietyllä tapaa naiiveja, myös silloin, kun kuuluin ikäni puolesta kohderyhmään. Olin kuitenkin kuullut niin paljon hypetystä tästä kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta, että se lähti luettavakseni kirjastosta.

Kirjan päähenkilö on Charlie, ujo teinipoika, joka kertoo tarinaa lukijalle kirjeiden muodossa. Ujoutensa lisäksi Charlie kamppailee traumaattisten kokemusten kanssa. Vuosi sitten hänen paras ystävänsä teki itsemurhan ja hän suree edelleen tätinsä kuolemaa. Charlien elämä saa kuitenkin uuden suunnan hänen tutustuessaan Patrickiin ja Samiin. Patrick on homoseksuaali, ja Sam hänen viehättävä sisarpuolensa. Uusien ystäviensä kanssa Charlie pääsee tutustumaan nuorten elämään ja tietysti päihteiden käyttöön, joka siihen kuuluu.

Niin kuin arvelinkin, tämä kirja ei kuulunut niihin kirjoihin, jotka ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Elämäni seinäruusuna ei silti ollut niin tylsä kuin odotin. En kokenut halua lopettaa lukeminen kesken. Juoni oli minusta mielenkiintoinen tai vähintään ihan kiva. Ehkä kirjan syvempi ymmärtäminen olisi vaatinut samaistumisen Charlien teinielämään, ja itse en siihen kyennyt. Pidin ratkaisusta kertoa Charlien tarina kirjeinä. Kirjeissä Charlien tuntemukset tulivat hyvin esiin, ja hänen henkinen kasvunsa välittyi selvästi. Sitä tämän kirjan kai kuului ollakin, kasvutarina lapsesta nuoreksi. Nuortenkirjoista pitävälle tämä kirja on ehdottomasti tarkastamisen arvoinen.

J.K.Rowling: Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

       Tällä viikolla sain päätökseen Harry Potter -sarjan seitsemännen osan ja sen myötä koko kirjasarjan. Etukäteen hiukan epäilin, voiko viimeinen osa olla edeltäjiensä veroinen, etenkin sen lähtöasetelman ollessa niin vaativa. Kirja on siis hyvin suoraan jatkoa kuudennen osan tapahtumille.

Kuva: iltalehti.fi

Juoni

       Harry Potter on saanut tehtäväkseen tuhota Voldemortin hirnyrkit. Hänelle asetettu haaste tuntuu mahdottomalta, ja Harryn mieli on täynnä kysymyksiä, joihin hän ei saa vastausta. Kuitenkin hän jättää Kotikolon ja lähtee lainsuojattomana hirnyrkkien perään. Kirjan alku poikkeaa paljon siitä, kuinka aiemmat osat alkavat. Tässä osassa Harry tulee täysi-ikäiseksi ja päättää olla palaamatta Tylypahkaan kesälomalta. Aiemmat kirjat ovat alkaneet rauhallisesti -vierailulla Kotikoloon ja koulukirjaostoksilla Säilä&Imupaperissa. Seitsemännessä osassa hypätään heti tapahtumien keskipisteeseen, ja jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä on mielestäni aiempaa enemmän.

       Pelkäsin, että kirjan henkilöiden täytyy säntäillä sinne tänne, jotta näin laaja teossarja saadaan kunnialla lopetettua yhdessä kirjassa. Kuitenkin tapahtumat etenivät loogisesti, ja tilaa jäi myös vähäpätöisempien asioiden kuvaamiseen ja lukijoiden jännityksessä pitämiseen. Kirjasarja sai arvoisensa lopun- palaset loksahtivat paikoilleen ja ympyrä sulkeutui. Kirja ei myöskään jää edeltäjiensä varjoon. Oikeastaan Harry Potter -kirjoja taitaa olla mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen.

       Nyt vielä odotan näkeväni elokuvaversion (tai -versiot, koska viimeinen osa on jaettu kestonsa vuoksi kahteen elokuvaan) kyseisestä teoksesta. Jos kirjoja on vaikea verrata keskenään, niin elokuvat paranevat selvästi loppua kohti. Toivottavasti tämä pätee myös kahteen viimeiseen elokuvaan. Ehkä tuo yhden kirjan sovittaminen kahteen osaan kertoo myös tapahtumien runsaudesta Kuoleman varjeluksista. Toivon mukaan tällä on vältetty ainakin hätiköity ja pätkitty käsikirjoitus, joka oli häiritsevä Feeniksin killasta tehdyssä elokuvasovituksessa.

J.K.Rowling:Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Saatuani päätökseen Enkelit ja demonit siirryin pitkän aikaa minua odottaneen kirjan pariin. Luin Harry Potter -sarjan ensimmäisen osan ollessani ensimmäisellä luokalla ja sen jälkeen kahlasinkin läpi kaikki kirjat, osa toisensa jälkeen Feeniksin kiltaan asti. Sen jälkeen jotain tapahtui, Pottereiden lukeminen jäi, ja Puoliverisen prinssin lukemisen aloitin kaikkien näiden vuosien jälkeen vasta tällä viikolla. Epäilin vetoaisiko Harry Potter minuun enää kuten ennen. Olin kuitenkin utelias selvittämään, miten lapsuuteni velhoystävän tarina päättyy.

Kuva:fi.wikipedia.org

Juoni

     Harry Potter aloittaa kuudennen lukuvuotensa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Samaan aikaan taikaministeriössä ollaan pulassa, sillä Voldemort on jälleen kuvioissa. Kummalliset kuolemat ja tapaturmat aiheuttavat päänvaivaa, ja jopa taikaministeriä joudutaan vaihtamaan. Liemitunnilla Harry saa käyttöönsä vanhan kirjan, jonka on omistanut aiemmin salaperäinen puoliverinen prinssi. Sen sivuille on merkitty monenlaisia ohjeita ja loitsuja, jotka ovat avuksi Harrylle. Harrya epäilyttää Draco Malfoyn puuhat, mutta kukaan ei tunnu ottavan häntä tosissaan. Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore haluaa antaa Harrylle yksityistunteja.
      Kuten viidessä aikaisemmassakin osassa, kirjan teemana on hyvän ja pahan taistelu. Tässä osassa voi kuitenkin havaita päähenkilöiden varttuneen, ja yhtä jos toista vaivaavat rakkaushuolet. Kirja on synkempi kuin edeltäjänsä. Alussa koin tapahtumien etenevän turhan hitaasti ja kirjan sisältävän paljon juonen kannalta tarpeettomia tapahtumia. Juoni alkoi kuitenkin edetä sukkelammin loppua kohti, ja puolen välin jälkeen kirjaa oli enää vaikea päästää käsistään. Pelkäsin tapahtumien jäävän epäselviksi unohdettuani paljon aikaisemmista osista, joiden lukemisesta on kulunut aikaa. Näin ei onneksi käynyt, ehkä velhomaailman henkilöt olivat jääneet elämään alitajuntaani vielä Feeniksin killan lukemisen jälkeen.

Tyyli

     J.K.Rowlingin tekstin tunnistaa aina rikkaasta kuvailusta ja omintakeisista sanavalinnoista. Tähän asti olen kuitenkin lukenut kaikki osat suomeksi. Tarkoituksenani on vielä selvittää, millaista työtä suomentaja on tehnyt lukemalla yksi kirjoista alkuperäiskielellä. Kirjoissa käytetty kieli tukee mielikuvituksellista velhomaailmaa ja sen persoonallisia hahmoja. Seuraavassa katkelma kolmannesta luvusta, jossa Dumbledore tulee hakemaan Harry Potteria Likusteritieltä setänsä ja tätinsä luota:

      "No niin, Harry... meidän on aika lähteä" Dumbledore sanoi viimein, nousi seisomaan ja suoristi pitkän mustan viittansa. "Jälleennäkemisiin", hän sanoi Dursleyille, jotka näyttivät siltä, että jälleennäkemisen hetkeä voisi heidän puolestaan siirtää ikuisuuksiin, ja kohotettuaan hattuaan hän pyyhälsi huoneesta pois.
      "Hei", Harry sanoi kiireesti Dursleyille ja seurasi Dumbledorea, joka pysähtyi Harryn arkun viereen, jonka päällä nökötti Hedwigin häkki.
       "Emme kaipaa näitä painolastiksemme juuri nyt", Dumbledore sanoi ja veti taas taikasauvansa esiin. "Lähetän ne Kotikoloon odottamaan. Pyydän kuitenkin, että otat näkymättömyysviittasi mukaan... kaiken varalta."
       Harry kaivoi viittansa arkusta aika hankalasti, koska  yritti olla näyttämättä Dumbledorelle, millainen sotku arkussa vallitsi. Kun hän oli työntänyt viitan taskuunsa, Dumbledore heilautti sauvaansa ja arkku ja Hedwig katosivat. Sitten Dumbledore heilautti taas sauvaansa ja ulko-ovi avautui viileään, sumuiseen pimeyteen.
      "Ja nyt, Harry, astukaamme yöhön ja tavoitelkaamme tuota huikentelevaista viettelijätärtä, seikkailua."

Kohderyhmä

Onnekseni havaitsin, että Harry Potterin seikkailut olivat yhä yhtä kiinnostavia kuin yli kymmenen vuotta sitten lukiessani Viisasten kiven. Kirja ylitti odotukseni, enkä kokenut sitä ollenkaan pitkästyttäväksi. Tämä(kin) Harry Potter -kirja uppoaa varmasti kaiken ikäisiin fantasiakirjallisuuden ystäviin. Kuudennen osan jälkeen jään ehdottomasti odottamaan, että saan viimeisen osan käsiini ja voin selvittää, kuinka Harry Potterin tarina päättyy.

Vaikka tunsin aika turhaksi esitellä niinkin tunnettua kirjaa kuin Harry Potter, tein sen silti. Seuraavaksi luvassa kuitenkin suurelle yleisölle tuntemattomampaa kirjallisuutta!