I didn't really know what to except of this book. People are praising The Fault in Our Stars all over the internet, but I was at least suspicious 'cause usually young adult novels are not for me. After the hype went on and on I decided I should find out why this book has touched so many people.
But first I had to find out that finding this book was not as easy as I had thought because it had become so popular. Luckily they had it in one local bookstore so I bought a paperback copy in English. It says "You laugh, you cry, and then you come back for more" in the cover. I still doubted if I would be all heartbroken after reading the lovestory of Hazel and Augustus.
Hazel is a sixteen-year-old girl who has terminal cancer. Her mother insists that Hazel should join a support group. Hazel doesn't like the idea but she doesn't have a choice. In the support group she befriends with a boy named Isaac who is as fed up with the support group as she is. They communicate through sighs while others tell stories about fighting and battling and winning and shrinking and scanning.
After a few weeks of sighing in meetings a new handsome boy shows up in the support group. Augustus is survivor of osterosarcoma and came to support his friend Isaac who discovered he will lose his sight soon. After the meeting Augustus invites Hazel to his place to watch a movie. Augustus agrees to read Hazels favorite book, An Imperal Affliction which is a book about cancer without being a cancerbook. Later on this made-up novel has a big role in the story. The ending of book puzzles Hazel and August so much that they are willing to travel across the world to solve it. Hazel doesn't want affection 'cause she's afraid of leaving people heartbroken after she dies.
One thing I usually don't like about young adult novels is young adults in them. Often they are rebellious teenagers who feel suddenly so grown up. Then they do some adult stuff like drugs. (Okay, this is not the plot pattern in every single young adult book but still.) I guess the problem is I can't identify with the protagonist. But this time I couldn't help feeling empathy. Maybe it happened because this wasn't a book about being a teenager or having cancer (or being a teenager and having cancer). This book is about love. It is a beautiful love story.
I also liked Hazel's attitude towards cancer. She had accepted that she's going to die and she can joke about her disease. Augustus is really optimistic and romantic. I liked these characters and how cancer didn't determine who they are.
John Green did good job describing the pain of losing. That's the part where I couldn't help crying. He didn't only tell how characters felt, he made me feel it too.
This book surprised me. I loved it so I also went to see the movie! I recommend this book for you if you want to experience a heartbreaking lovestory.
Suomeksi:
Luin itse kirjasta englannin kielisen alkuperäisversion, joten arvioni ei käsittele suomennostyötä. En oikeen tiennyt, mitä odottaa tältä kirjalta. Tätä kirjaa on ylistetty laajasti internetissä, mutta itse olin hiukan epäileväinen, sillä en yleensä välitä nuorten kirjoista. Kirjan suosio kuitenkin kasvoi ja kasvoi, joten en malttanut olla selvittämättä, mikä liikuttaa niin monia ihmisiä.
Ensiksi sain kuitenkin huomata, ettei tämän kirjan löytäminen ole ihan helppoa suosionsa vuoksi. Lopulta tiemme kohtasivat onneksi paikallisessa Suomalaisessa, josta ostin englannin kieliset pokkariversiot sekä tästä kirjasta että Looking For Alaskasta kesälukemiseksi. Kirjan kannessa tarinaa ylistettiin vuolaasti, mutta epäilin edelleen särkisikö se minun sydämeni.
Hazel on 16-vuotias tyttö, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Hänen äitinsä vaatii Hazelia osallistumaan tukiryhmään. Hazel ei pidä ajatuksesta, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Tukiryhmässä hän ystävystyy Isaaciin, joka on yhtä kyllästynyt tukiryhmään kuin hänkin. He kommunikoivat huokauksilla muiden kertoessa tarinoita taistelemisesta, voittamisesta, kutistumisesta ja skannauksista.
Kun huokailua tukiryhmässä on kulunut muutama viikko, komea poika ilmaantuu kokoukseen. Augustus on selättänyt osteosarkooman ja tuli ryhmään tukemaan ystäväänsä Isaacia, joka sai kuulla menettävänsä näkönsä pian. Kokouksen jälkeen Augustus kutsuu Hazelin luokseen katsomaan elokuvaa. Hän myös lupautuu lukemaan Hazelin suosikkikirjan Viistoa valoa, joka kertoo syövästä olematta syöpäkirja. Myöhemmin tällä kuvitteellisella kirjalla on suuri rooli tarinassa. Kirjan loppu askarruttaa Hazelia ja Augustusta niin paljon, että he ovat valmiita matkustamaan toiselle puolelle maailmaa selvittääkseen sen.
Nuorten kirjoissa minua ärsyttävät yleensä kirjassa kuvatut nuoret. He ovat usein kapinallisia teinejä, jotka kokevat yhtäkkiä olevansa todella aikuisia. Tämän jälkeen he alkavat tutustua aikuisten elämään esimerkiksi huumeiden kautta. Luultavasti ongelma on siinä, etten samaistu kirjan hahmoihin. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut olla tuntematta empatiaa. Ehkä se johtui siitä, koska tämä kirja ei kerro teininä olemisesta eikä syöpäpotilaana olemisesta. Tämä kirja kertoo rakkaudesta. Se on kahden nuoren kaunis rakkaustarina.
Pidin myös Hazelin asenteesta sairauttaan kohtaan. Hän oli hyväksynyt kuolemansa ja pystyi vitsailemaan syövästä. August taas oli romanttinen sekä optimistinen. Pidin näistä henkilöhahmoista ja siitä, kuinka syöpä ei määrittänyt heidän luonnettaan.
Pidin myös Hazelin asenteesta sairauttaan kohtaan. Hän oli hyväksynyt kuolemansa ja pystyi vitsailemaan syövästä. August taas oli romanttinen sekä optimistinen. Pidin näistä henkilöhahmoista ja siitä, kuinka syöpä ei määrittänyt heidän luonnettaan.
John Green on onnistui kuvailemaan menettämisen tuskaa todella hyvin. Minäkään en voinut olla itkemättä. Hän ei ainoastaan kertonu, kuinka hahmot tunsivat vaan sai minutkin tuntemaan.
Tämä kirja yllätti minut. Ihastuin siihen niin, että kävin katsomassa myös elokuvan. Suosittelisin kirjaa niille, jotka kaipaavat sydäntäsärkevää rakkaustarinaa.
