sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Faina Jyrkilä: Kotikylä Karjalassa




















































































































































































Kuva: antikvaari.fi



Kirjassaan Kotikylä Karjalassa sosiologi Faina Jyrkilä kuvaa talonpoikaiselämää Impilahden pitäjässä 1930-luvulla. Läpi käydään järjestelmällisesti kotikylän kasvillisuus, eläimistö, maantiede, elannon hankkiminen, perinteet ja tavat ruokien valmistuksesta sadonkorjuuseen. Syystä tai toisesta Jyrkilä ei kuitenkaan paljasta kotikylänsä nimeä, vaan kutsuu sitä teoksessaan ainoastaan Kotikyläksi.

Kirjan alkupuolella Jyrkilä luo elävästi kuvaa luovutetun Karjalan mukana menetetystä elämänmuodosta. Kuitenkin kirjan edetessä kuvaus muuttuu mielestäni akateemisemmaksi ja vähemmän tunnepitoiseksi. Tästäkin huolimatta teos on jälkipolville todella arvokas silminnäkijäkuvaus karjalaisesta kulttuurista, joka on sellaisenaan jo jäänyt historiaan. Kirja myös lisäsi tiedonjanoa, joten ehkä aihetta käsitteleviä kirjoja päätyy yöpöydälle vastaisuudessakin.

Ann Cleeves: VERA- kuolonkukkia

Tämän kirjan loppuun saattamisesta on vierähtänyt jo tovi, mutta en ole saanut kirjoitettua mitään aiheesta. Syy voi olla osittain siinä, että en pitänyt kirjaa kummoisena enkä taida nytkään saada pitkää arvostelua aikaiseksi. Lyhyestä virsi kaunis.

Kuva: kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/05/ann-cleeves-kuolonkukkia.html

Kirjassa hypätään suoraan tapahtumien keskiöön. Yksinhuoltajaäiti palaa kotiinsa illanvietosta ja kohtaa järkytyksen löytäessään teini-ikäisen poikansa murhattuna kylpyammeesta. Amme on koristeltu luonnonkukilla.

Murhatutkinnassa ollaan vielä alkutekijöissään, kun jo toinen samanlainen tapaus tulee ilmi. Nuoren naisen ruumis löydetään vuoroveden täyttämästä altaasta kukkien ympäröimänä. Tapauksia selvittävä ylikomisario Vera Stanhope on persoonallinen nainen, joka on omistautunut työlleen ja elää hiukan erakoitunutta elämää. Hahmo jää kuitenkin vähän etäiseksi tässä kirjassa. Vasta kirjan lainattuani huomasin netissä, että Kuolonkukkia on todellisuudessa sarjan kolmas osa, vaikka se onkin ensimmäinen suomennettu osa. Näin ollen olisi ollut ehkä viisaampaa aloittaa aiemmista kirjoista.

Muutenkin kirja jäi hiukan etäiseksi. Ehkäpä elokuvat ja tv-sarjat ovat minulle kirjoja sopivampi formaatti murhamysteerien maailmassa. Koko kirjan ajan minua vaivasi tunne siitä, että minulla ei ollut pienintäkään epäilystä murhaajasta. Arvoitus ratkesi minulle vasta lopussa enkä tarinan edetessä erehtynyt epäilemään yhtään syytöntä hahmoa teosta. Saatan kuitenkin tulevaisuudessa koittaa, jos sarjan aiemmat osat tempaisisivat minut mukaansa tai jos innostuisin kirjoista tehdystä tv-sarjasta.