100 kirjaa

       Huomasin juuri, että blogini on saanut ensimmäisen lukijan. Ihanaa! Tervetuloa!
       Ruusun nimeä lukuunottamatta olen lukenut lainaamani kirjat ja aloin jo pohtia seuraavaa kirjaa.  Löysin aiemmin listan sadasta kirjasta, jotka jokaisen tulisi lukea elämänsä aikana. Ajattelin nyt ottaa tämän listan tarkasteluun, jos ehtisin kaikki kirjat lukea ennemmin tai myöhemmin. Alunperin BBC on tehnyt sadan kirjan listan, myöhemmin Keskisuomalaisen äänestyksessä valittiin kirjat, jotka juuri suomalaisten tulisi lukea. Keskisuomalaisen sivustolta en löydä itse listaa enää linkitettäväksi, mutta monelta muulta sivulta se kuitenkin löytyy. Tässä ovat siis sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Olen yliviivannut kirjat, jotka olen jo lukenut.

1. Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna – Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling – Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell – Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot – Kalevala
17. Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen – Puhdistus
19. Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach – Lokki Joonatan
22. Umberto Eco – Ruusun nimi
23. Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown – Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton – Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase
28. Ernest Hemingway – Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja
30. John Irving – Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo – Kurjat
33. C.S. Lewis – Narnian tarinat
34. A.A. Milne – Nalle Puh
35. Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte – Humiseva harju
38. William Golding – Kärpästen herra
39. Juhani Aho – Rautatie
40. Leo Tolstoi – Anna Karenina
41. Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46. Isaac Asimov – Säätiö
47. Aapeli – Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi – Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas – Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell – Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52. Albert Camus – Sivullinen
53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu
54. Hergé – Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes – Don Quijote
56. Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse – Lasihelmipeli
60. Günther Grass – Peltirumpu
61. Jostein Gaarder – Sofian maailma
62. Leon Uris – Exodus
63. Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto – Punainen viiva
65. Franz Kafka – Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck – Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio – Decamerone
75. Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros – Odysseia
78. Peter Hoeg – Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira
80. William Shakespeare – Hamlet
81. Eino Leino – Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris – Uhrilampaat
85. Raymond Chandler – Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen – Nancy
88. Stephen King – Hohto
89. Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri – Manillaköysi
98. Maria Jotuni – Huojuva talo
99. Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus

       Tällä hetkellä siis  12 luettuna, 88 jäljellä! Taidan alkaa tästä lähtien valita luettavani tältä listalta, jos mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan.

      

Sofi Oksanen: Puhdistus

       Ruusun nimen osottauduttua kuolettavan pitkästyttäväksi en voinut enää vastustaa kirjahyllyssäni odottavaa Puhdistusta.

Kuva: fi.wikipedia.org

       Ihastuin Oksasen tyyliin luettuani kirjailijan esikoisteoksen, Stalinin lehmät pari vuotta sitten. Pidin myös Baby Janesta yhtä paljon, mutta jouduin odottamaan vuosia ennen kuin sain Puhdistuksen käsiini kirjastosta kirjan saaman suosion vuoksi.
     Odotukseni olivat tietysti korkealla, onhan teokselle myönnetty muun muassa Finlandia-palkinto, Runeberg-palkinto ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto. Aihepiiriltään Puhdistus ei vaikuttanut yhtä kiinnostavalta kuin Oksasen aiemmat teokset, mutta odotin innolla kirjan lukemista.
       Kirja punoo yhteen iäkkään virolaisnaisen, Aliide Truun ja nuoren Zaran tarinat. Eräänä aamuna Aliide löytää pihaltaan salaperäisen nuoren naisen. Kirja etenee takaumien avulla Stalinin lehmien tapaan. Aliiden ja Zaran synkät ja osin samanlaiset menneisyydet selkenevät hiljalleen tarinan hyppiessä 40- ja 90-lukujen välillä.
       Yhdeksi keskeisistä teemoista nousee seksuaalinen väkivalta, joka on jättänyt kirjan naisille syvät traumat. Teos raottaa myös elämää maanalaisessa vastarintaliikkeessä Neuvosto-Virossa. Kirja tuo mielenkiintoisella tavalla esille Viron historiaa yhden suvun menneisyyden kautta.
       Kerran kuulin erään tytön kritisoivan Puhdistusta kovaan ääneen koulumme käytävällä. Hän totesi kirjan olevan tylsä, koska alussa kerrottiin pitkän aikaa vain vanhuksesta, joka jahtaa kärpästä. En usko, että tyttö luki kirjaa ikinä loppuun ja itse asiassa kärpänen vaivaa Aliidea alussa vain sivun verran, kunnes hän huomaa nuoren tytön makaavan pihamaallaan. Lisäksi kärpänen on kirjassa mielenkiintoinen motiivi, jonka merkitystä jäin pohtimaan.
       Oksasen tyyli on koruton, mutta omaperäinen ja tunnistettava. Hänen valttejaan ovat kuvailun karuus ja suorasanaisuus. Vaikutelmaa tehostavat yksinkertaiset lauserakenteet. Joitain yksityiskohtia, kuten hajuja ja ääniä Oksanen kuvaa piinallisen elävästi.
       "Zara nyökytteli, oli kovasti samaa mieltä ja raapi samalla kynsistään lakkaa. Kyllä, kaikki vain juoksivat dollareiden ja fimmien perässä, ja kyllä, ennen kaikille oli töitä, ja kyllä, kaikki olivat nykyään varkaita, bisnesmiehiä muka. Zaran alkoi tulla kylmä, kankeus levisi poskiin ja kieleen asti, mikä hankaloitti muutenkin hidasta ja hapuilevaa puhumista. Kosteat vaatteet hytisyttivät. Hän ei uskaltanut katsoa Aliideen suoraan, vilkaisi vain naisen suuntaan. Mitä hän ajoi takaa? He juttelivat kuin tilanne olisi täysin tavallinen. Päässä ei pyörinyt enää yhtä pahasti. Zara työnsi hiukset korvien taakse kuin kuullakseen paremmin, nosti leukaa, iho tuntui tahmaiselta, ääni kohmeiselta, nenä värisi, lika liikkui kainaloissa ja nivusissa, mutta kevyt naurahtaminen onnistui sittenkin. Hän yritti jäljitellä ääntä, jota oli käyttänyt joskus aikoja sitten törmätessään vanhaan tuttuun kaupassa tai kadulla. Sellainen ääni tuntui kaukaiselta ja vieraalta, täysin sopimattomalta ruumiiseen, josta se lähti. Se muistutti maailmasta, johon hän ei enää kuulunut, ja kodista, johon hän ei enää voinut palata."
       Vaikka kirjaa on kritisoitu siitä, että se antaa hyvin mustavalkoisen kuvan arjesta Virossa Neuvostoliiton vallan aikaan, kirja on mielestäni palkintonsa ansainnut. Sofi Oksanen kirjottaa kaunistelematta aiheista, jotka vielä nykyäänkin ovat melko vaiettuja. Ehkä Puhdistus on saavuttanut suursuosion juuri siksi, että se tarttuu rohkeasti aina ajankohtaiseen aiheeseen. Omalla listallani kuitenkin Baby Jane ja Stalinin lehmät nousevat Puhdistuksen yläpuolelle.
       Viime viikolla ilmestyneessä Me naiset -lehdessä oli mielenkiintoinen haastattelu Oksasesta. Ilokseni sain selville, että voin tarttua uuteen Oksasen kirjaan jo syksyllä. Kun kyyhkyset katosivat julkaistaan elokuussa ja se käsittelee Viron lähihistoriaa, uskollisuutta ja uskottomuutta. Toivottavasti luvassa on vähintään edeltäjiensä veroinen teos!