Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet

Tällainen kirja paljastui taannoin äidilleni joululahjapaketista. Hän ahmaisikin sen melkein yhdellä istumalla joulunpyhinä, minkä jälkeen minulle tarjoutui tilaisuus lukea kirja. Itsekin taisin lukea kirjan vuorokauden sisällä ja pidin siitä todella. Siksi ihmettelen, miten unohdin kirjoittaa tästä aikanaan! Ehkä olin niin joulutunnelmissa edelleen, ken tietää.

Kirja on Pohjois-Korealaisen Kim Hyun Heen muistelma. Vuonna 1987 Kim Hyun oli vastuussa pommin toimittamisesta Korean Airin lennolle 858. Kaikki 115 koneessa ollutta kuolivat. Näiden taustatietojen valossa odotin hämmentyneenä, mitä ihmettä terroristin kirjoittama kirja voisi minulle kertoa.

Kim Hyun otettiin suoraan koulusta armeijan erikoiskoulutukseen. Rankassa koulutuksessa hänestä muovattiin loistava erikoisagentti. Hänen uransa Pohjois-Korean palveluksessa huipentui uskomattomaan kunniaan: itse Kim Il Sung antoi hänelle tehtävän, jonka tarkoituksena oli koreoiden yhdistäminen.

Pohjois-Korean järjettömyydestä olen saanut lukea uutisista monta kertaa. Ne ovat kuitenkin hukkuneet muiden hullu maailma -uutisartikkeleiden joukkoon, kun taas tämä kirja jätti lähtemättömän vaikutuksen. Mediassa puidaan harvemmin Pohjois-Korean kansalaisten tavallista elämää, ymmärrettävistä syistä. Ulkopuolelle tihkuu hyvin vähän tietoa siitä, minkälainen diktatuurivaltio todellisuudessa on. Oli todella mielenkiintoista ja samalla järkyttävää saada lukea asioista pohjoiskorealaisen tytön näkökulmasta. Pikkulapsesta asti häntä aletaan aivopestä diktaattorin palvojaksi. Länsimaalaisena on vaikea ajatella, että tällainen valtio on olemassa vielä 2010-luvulla.

Tämä oli todella ajatuksiaherättävä kirja. Voin ainoastaan suositella! Nimeän tämän ehdottomasti parhaimmistoon lukemistani elämänkerroista sekä tositapahtumiin perustuvista kirjoista.

Nykyään Kim Hyun Hee elää Etelä-Koreassa tuntemattomassa sijainnissa turvallisuutensa takia. Hän on asiantuntijana jakanut näkemyksiään Pohjois-Korean politiikasta ja nykyisistä tapahtumista medialle.

Blaine Harden: Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14

Luettuani Sieluni kyyneleet, pohjoiskorealaisen erikoisagentin muistelmat, sain vihdoin aikaiseksi lukea myös tämän kirjan, joka on ollut lukulistallani pitkään. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kirja, jonka luin e-kirjana. Olen edelleen perinteisten kirjojen kannalla, mutta onhan e-kirja halvempi ja todella näppärä kantaa mukana.

Kirja on tositapahtumiin perustuva kertomus Shin Dong-hyukista, joka syntyi Pohjois-Koreassa vankileirillä numero 14. Hän oppi elämään leirin sääntöjen mukaan. Tärkeintä oli selviytyä itse, vaikka se vaatisi toverien pettämistä. 23-vuotiaana Shin ei tiennyt vielä mitään leirin ulkopuolisesta maailmasta, mutta tutustuu mieheen, joka luo hänelle ajatuksen pakenemisesta.

Shin on tiedettävästi ensimmäinen vankileirillä syntynyt vanki, joka on onnistunut pakenemaan. Kuvaukset vankileiriltä ja paosta olivat mielenkiintoisia sekä tietenkin kauhistuttavia. Kirjassa minua häiritsi hiukan Hardenin toimittajamainen ote kirjoittamiseen. Kirja oli asiapitoinen eikä kuvailulle jätetty sijaa.

Eniten minua kuitenkin ärsytti kirjasta löytämäni nettiarvioit ja -kommentit. Etsin googlella muiden suomalaisten arvioita ja tämän suuntaiset kommentit (ei suora lainaus vaan oma mukaelma) saivat minut raivon partaalle:
"En voinut lukea kirjaa loppuun, Shinin teot olivat niin itsekkäitä ja moraalittomia, etten kestänyt lukea hänen kertomustaan yhtään pidempään. Kuinka kukaan voi toimia noin kauheasti omaa äitiään kohtaan?! Todella kuvottava tapaus."

Kommentoijat alkoivat siis kritisoida oman moraalinsa valossa vankileirillä syntyneen pohjoiskorealaisen tekoja. Vaikutti, että nämä ihmiset eivät olleet käsittäneet ollenkaan leirien todellisuutta. Selvästi Shinillä ei ollut juuri minkäänlaista tunnesidettä vanhempiinsa, vankileirillä kaikki olivat kilpailijoita. Lisäksi hän ainoastaan toimi leirillä opetettujen sääntöjen mukaan. Jos sääntörikkomuksia paljastui, seurauksena oli kidutusta tai teloitus. Tällaisessa tilanteessa tuntuu naurettavalta kritisoida internetissä sitä, kuinka Shin ei kääntynyt puolustamaan perheenjäseniään. Kirjan lukijat voisivat ennemmin ihmetellä, kuinka itsekkäitä, brutaaleja ja kamalia ihmisiä Pohjois-Korean vallanpitäjät ovat.

Muuta en osaa tästä kirjasta sanoakkaan. Jos haluat tutustua Pohjois-Koreaan ja vankileireihin, lue tämä kirja!