Joka tapauksessa Patrick alkoi ajaa tosi lujaa juuri ennen kuin saavuimme tunneliin. Sam nousi seisomaan ja tuuli sai hänen mekkonsa väreilemään kuin valtameren aallot. Sukeltaessamme tunneliin kaikki äänet hävisivät tyhjiöön ja kuului vain kappale, joka soi kasettisoittimessa. Se oli kaunis kappale nimeltään "Landslide". Kun tulimme ulos tunnelista Sam kiljui ilmoille riemuhuudon, ja siinä se oli. Kaupungin keskusta. Rakennusten valoja ja kaikkea joka saa mielikuvituksen liikkeelle. Sam istui alas ja nauroi. Patrick nauroi. Minä nauroin.
Ja vannon että sillä hetkellä olimme äärettömiä.
Elämäni seinäruusuna on kohonnut lähes kulttimaineeseen nuortenkirjojen parissa. En ole koskaan kokenut nuortenkirjojen olevan erityisen kiinnostavia. Toki niiden joukosta löytyy myös suuren vaikutuksen tehneitä kirjasarjoja kuten Harry Potterit ja Darren Shanin tarina. Silti tällaisten tavallisten nuorten elämästä kertovien kirjojen olen ajatellut olevan tietyllä tapaa naiiveja, myös silloin, kun kuuluin ikäni puolesta kohderyhmään. Olin kuitenkin kuullut niin paljon hypetystä tästä kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta, että se lähti luettavakseni kirjastosta.
Kirjan päähenkilö on Charlie, ujo teinipoika, joka kertoo tarinaa lukijalle kirjeiden muodossa. Ujoutensa lisäksi Charlie kamppailee traumaattisten kokemusten kanssa. Vuosi sitten hänen paras ystävänsä teki itsemurhan ja hän suree edelleen tätinsä kuolemaa. Charlien elämä saa kuitenkin uuden suunnan hänen tutustuessaan Patrickiin ja Samiin. Patrick on homoseksuaali, ja Sam hänen viehättävä sisarpuolensa. Uusien ystäviensä kanssa Charlie pääsee tutustumaan nuorten elämään ja tietysti päihteiden käyttöön, joka siihen kuuluu.
Niin kuin arvelinkin, tämä kirja ei kuulunut niihin kirjoihin, jotka ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Elämäni seinäruusuna ei silti ollut niin tylsä kuin odotin. En kokenut halua lopettaa lukeminen kesken. Juoni oli minusta mielenkiintoinen tai vähintään ihan kiva. Ehkä kirjan syvempi ymmärtäminen olisi vaatinut samaistumisen Charlien teinielämään, ja itse en siihen kyennyt. Pidin ratkaisusta kertoa Charlien tarina kirjeinä. Kirjeissä Charlien tuntemukset tulivat hyvin esiin, ja hänen henkinen kasvunsa välittyi selvästi. Sitä tämän kirjan kai kuului ollakin, kasvutarina lapsesta nuoreksi. Nuortenkirjoista pitävälle tämä kirja on ehdottomasti tarkastamisen arvoinen.
Kirjan päähenkilö on Charlie, ujo teinipoika, joka kertoo tarinaa lukijalle kirjeiden muodossa. Ujoutensa lisäksi Charlie kamppailee traumaattisten kokemusten kanssa. Vuosi sitten hänen paras ystävänsä teki itsemurhan ja hän suree edelleen tätinsä kuolemaa. Charlien elämä saa kuitenkin uuden suunnan hänen tutustuessaan Patrickiin ja Samiin. Patrick on homoseksuaali, ja Sam hänen viehättävä sisarpuolensa. Uusien ystäviensä kanssa Charlie pääsee tutustumaan nuorten elämään ja tietysti päihteiden käyttöön, joka siihen kuuluu.
Niin kuin arvelinkin, tämä kirja ei kuulunut niihin kirjoihin, jotka ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Elämäni seinäruusuna ei silti ollut niin tylsä kuin odotin. En kokenut halua lopettaa lukeminen kesken. Juoni oli minusta mielenkiintoinen tai vähintään ihan kiva. Ehkä kirjan syvempi ymmärtäminen olisi vaatinut samaistumisen Charlien teinielämään, ja itse en siihen kyennyt. Pidin ratkaisusta kertoa Charlien tarina kirjeinä. Kirjeissä Charlien tuntemukset tulivat hyvin esiin, ja hänen henkinen kasvunsa välittyi selvästi. Sitä tämän kirjan kai kuului ollakin, kasvutarina lapsesta nuoreksi. Nuortenkirjoista pitävälle tämä kirja on ehdottomasti tarkastamisen arvoinen.
