Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Tällä kertaa arvioitavaksi pääsee toinen e-kirja kokemukseni. Kirja valikoitui luettavaksi aika sattumalta. Matkalla tylsistyminen alkoi vaivata, kun matkalukeminen oli jo loppunut. Onneksi äitini on kuitenkin ostanut itselleen e-kirjoja, joista valitsin luettavaksi yhden. Valinta osui ennestään tuntemattomaan kirjailijaan ja kirjaan, joka kuulosti lupaavalta takakansitekstin perusteella. Kirjaa kuvaa ehkä paremmin alkuperäinen nimi Husband's Secret.

Kuva: kirja.elisa.fi

"Cecilia Fitzpatrick on Australian 11. menestynein Tupperware-myyjä, kolmen kauniin tyttären ylpeä äiti ja uskollisen John Paulin rakastava vaimo. Eräänä päivänä hän löytää täydellisen kotinsa ullakolta kirjeen. "Avattava vasta kuoltuani", hänen miehensä on raapustanut kuoreen.

Lopulta uteliaisuus voittaa ja Cecilia lukee miehensä viestin - ja aika pysähtyy.

Kirjeessä John-Paul tunnustaa tehneensä jotain kauheaa. Niin kauheaa, että asian paljastuminen tuhoaisi paitsi Cecilian perheen myös monen muun ihmisen elämän. Mutta miten Cecilia voisi pysyä vaiti, saati jatkaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka on salannut häneltä totuuden kaikki nämä vuodet?"

Kuten takakannen perusteella voi odottaa, kirja alkaa jännittävästi. Jokainen kappale loppuu liian hyvään kohtaan, että kirjan viitsisi laskea alas. Tarina pyörii muutaman naishenkilön ja näiden perhe-elämän ja ihmissuhteiden ympärillä. Kuvioon liittyy myös vanha, ratkaisematon murhamysteeri.

Kirjassa ehdottomasti parasta antia onkin juoni. Vaikka arvaankin suuren salaisuuden jo etukäteen, riittää kirjassa juonenkäänteitä pitämään mielenkiintoa yllä. Sen sijaan kaikki hahmot jäivät mielestäni yksiulotteisiksi. Esimerkiksi Cecilian hahmoa värittää lähinnä täydellinen järjestelmällisyys. Hänen ruokakomerossaan Tupperware-purkit ovat siisteissä riveissä, ja siitä hänet tunnetaan. Tessin persoonaa taas määrittää hänen ujoutensa ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Näin ollen määrittelisinkin teoksen täydelliseksi kesälukemiseksi. Se ei ole liian vakavasti otettavaa tai monimutkaista kirjallisuutta kesähelteille (mitkä helteet?), mutta sisältää tarpeeksi jännittäviä tapahtumia rantapyyhkeellä luettavaksi.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Kyseessä on siis Mielensäpahoittaja-sarjan toinen kirja. Ensimmäisestä osasta kirjoitin jo täällä. Tällä kertaa en avaa Mielensäpahoittajan hahmoa sen enempää. Jos hän ei ole sinulle vielä tuttu, kannattaa ehkä aloittaa aiemmasta arviosta.

Kuva: Goodreads.com

Siirrytään siis suoraan toisen kirjan kuvioihin. Tässä osassa Mielensäpahoittaja joutuu uudenlaisen ongelman eteen. Aiemmin hänen luonaan käynyt kodinhoitaja vaihdetaan uuteen. Kuten yleensäkin, Mielensäpahoittaja vastustaa muutosta. Hän ei enää päästä kodinhoitajaa luokseen. Pari päivää Mielensäpahoittaja näkee nälkää, mutta sitten hän tarttuu emäntänsä reseptikirjaan. Alku on hankala. Silti Mielensäpahoittaja ei luovuta, ja lopulta naapurin Kolehmainenkin tahtoo käydä santsaamassa Mielensäpahoittajan pöperöitä.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ruoka pitää saada nopeasti. Pikaruoka, hätäruoka, laiskuusruoka. Tiskin takaa ojennetaan autoihmiselle paperipussi. Sisältö syödään etupenkillä. Kyllä on eväkset erikseen. Oikea ruoka alkaa viisi yli viisi, kun töistä palannut isäntä nostaa ensimmäisen perunan kattilasta."

Jos mahdollista, tämä kirja oli mielestäni ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen. Tässä kirjassa luvut sitoutuvat tiiviimmin yhteen, ja juonella on enemmän merkitystä. Pääosassa ovat silti edelleen Mielensäpahoittajan nurinat ja sutkautukset.


Nyt jään odottelemaan, että löydän kirjastosta Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -kirjan. Opus taitaa olla sen verran suosittu, että hetki voi tässä vierähtää. Myös muut Tuomas Kyrön kirjat ovat alkaneet kiinnostaa Mielensäpahoittajaan perehtymisen jälkeen, joten ehkä niistäkin kuullaan vielä täällä. Sillä välin käykää te piristämässä itseänne Mielensäpahoittaja-huumorilla!

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Aiemmin tänä vuonna kävin elokuvissa katsomassa Mielensäpahoittajan. Filmi oli oikein viihdyttävä, ja nyt päätin perehtyä kahteen ensimmäiseen Tuomas Kyrön kirjoittamaan Mielensäpahoittajaan. Seuraavasta osasta nimeltään Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike luvassa lisää siis pian.

Tuomas Kyrö on kertonut saaneensa innoituksensa Mielensäpahoittajan hahmoon yleisönosastokirjoituksista. Syksyllä julkaistussa kirjoituksessa oikean elämän Mielensäpahoittaja kertoi, että hänen katiskansa oli viety ja että lättähatut olivat vieneet sen. Seuraavana keväänä tarina sai jatkoa, kun mies palasi asiaan kirjoittamalla uudestaan lehden palstalle. Tällä kertaa hän kirjoitti, että katiskaa ei oltukaan viety, vaan hän oli itse unohtanut sen. "Mutta jos sinä lättähattu olisit ollut paikalla, olisit kyllä vienyt sen!"

Alunperin Mielensäpahoittajan tekstejä on kuultu radiossa Antti Litjan tulkitsemina. Sen jälkeen kirjoitusten ympärille on luotu kolme kirjaa ja elokuva, ja onpa Mielensäpahoittajaa saatu lukea Helsingin sanomistakin.

Mielensäpahoittaja on noin 80-vuotias mies, joka asustaa yksin omakotitaloa maaseudulla. Hänen vaimonsa on hoitolaitoksessa ja ainoa ystävä, Yrjänä on kuollut. Kirjassa esiintyvät myös yksi Mielensäpahoittajan pojista sekä miniä, jotka asuvat kaupungissa. Koska Mielensäpahoittajan purnausta ei ole moni kuuntelemassa, hän kirjoittaa näkemyksiään lehden yleisönosastolle. Näistä kirjoituksista rake
ntuu novellimuotoinen kokoelma, joka on aika nopealukuinen.

Tässä kirjassa juoni ei ole täysin koherentti tai edes olennainen, vaan Mielensäpahoittaja valittaa aina muutaman sivun pituisesti kerrallaan jostain häntä närkästyttäneestä aiheesta. Ärsytystä herättävät erilaiset nykyajan kotkotukset ja ilmiöt light-tuotteista maanteiden kunnostamiseen. Kyllä routavaurio on luontainen nopeusrajoitus.

Kuva: finnkino.fi

Mielensäpahoittaja on samaan aikaan juro ja hellyttävän sympaattinen. Hahmona Mielensäpahoittaja vaikuttaa melko kärjistetyltä ja karikatyyriseltä, mutta toisaalta persoona on niin todellinen, että kirjan voisi ajatella perustuvan oikeaan henkilöön. Tällaisiin oman elämänsä Mielensäpahoittajiin törmää aina silloin tällöin, kuten Tuomas Kyrö lehden palstalla.

Suosittelisin siis ehdottomasti huumoria kaipaavalle tutustumista Mielensäpahoittaja-kirjoihin, elokuvaan, äänikirjoihin tai kuunnelmiin. Seuraava osa kirjoista on minulla jo luettuna, joten arvostelu onkin kirjoittamista vaille valmis. Pysykää toki kuulolla.

Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani

Kosmologi Stephen Hawking on tullut tunnetuksi kansantajuisista tiedekirjoistaan, joista tunnetuin on Ajan lyhyt historia. Hawkingin omaelämänkerrassa leikitelläänkin suosikkiteoksen nimellä osuvasti, sillä lyhyt tämä kirja ainakin on. Kirjassa on myös paljon kuvia, jotka tekevät tekstistä elävämmän.

Kuva: kirja.fi

Aluksi Hawking kertoo lapsuudestaan, perheestään ja opiskeluistaan. 21-vuotiaana hänellä diagnosoidaan ALS-tauti, joka saa näkemään elämän uusin silmin. Tuolloin hänelle luvattiin vain pari vuotta elinaikaa.+ Kirjassaan hän pohtii myös vammaisuutensa vaikutusta suosioonsa. Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita vammaisesta ja erityisen älykkäästä tiedemiehestä.

Perhe-elämäänsä ja avioliittojaan Hawking valottaa aika niukasti. Ehkä aiheesta saisi enemmän irti lukemalla hänen ex-vaimonsa Jane Hawkingin kirjan Travelling To Infinity: My Life With Stephen tai kirjaan perustuvasta elokuvasta Kaiken teoria.

Kirjan lopussa perehdytäänkin enemmän tieteeseen, ja Hawking haluaa selkeyttää joitain käsitteitä, joita hän käsittelee muissa teoksissaan. Tämä osio vaatii aiheeseen perehtymättömältä hiukan keskittymistä, mutta on kuitenkin ymmärrettävissä.

Kaiken kaikkiaan kirja oli nopea ja tiivis vilkaisu Stephen Hawkingin elämään, uraan ja ajatuksiin.