Nora Roberts alias J. D. Robb: Kuoleman riitit

Luin netissä arvostelun J. D. Robbin kirjasta Kuoleman riitit, ja se vaikutti sen verran kiinnostavalta, että nappasin sen mukaan viimeisimmällä kirjastovierailulla. J. D. Robb on siis salanimi, jonka alla kirjailija Nora Roberts on julkaissut sarjan futuristisia rikos- ja poliisikirjoja. Kirjan lukemisen jälkeen perehdyin kirjailijaan vähän enemmänkin ja havaitsin hänen olevan hyvin tuottelias. Robertsin kirjailijan ura on alkanut 1980-luvun alussa, ja tähän mennessä hän on kirjoittanut yli sata kirjaa! Pelkästään in Death -kirjasarjassa, johon myös Kuoleman riitit kuuluu, on tällä hetkellä 44. osaa.

In Death -kirjasarja sijoittuu 2000-luvun puolivälin New Yorkiin. Kirjoissa seurataan komisario Eve Dallasin elämää ja työtä, jossa hän joutuu kohtaamaan väkivaltaisia rikoksia ja vaarallisia tilanteita. Sarjan viidennessä osassa Dallas palaa töihinsä New Yorkin poliisiin vietettyään häämatkaa tuoreen aviomiehensä Roarken kanssa. Eräs Dallasin poliisikollegoista on odottamatta kuollut sydänkohtaukseen. Ruumiinavaus paljastaa kuitenkin huumeiden yliannostuksen, ja Dallas määrätään suorittamaan huippusalaista sisäistä tutkintaa kuolemaan johtaneista tapahtumista. Menehtyneen kollegan tyttärentytär Alice vaikuttaa tietävän asiasta jotain. Alice on wiccalainen, ja tutkimukset johdattavat komisarion apureineen mystisten uskonlahkojen maailmaan. Työt alkavat seurata Eveä kotiin, kun hänen kotiportiltaan löytyy rituaalisesti tapettu ja silvottu ruumis.

Tämän kirjan sain luettua ihan parissa päivässä, sitä oli niin hankala laskea käsistään. Kyseessä on juuri sellainen jännityskirja, joka ei jätä lukijaansa rauhaan hetkeksikään. Kirja lähtee käyntiin nopeasti. Välillä pysähdytään kuvailemaan Even ja Roarken rakkauselämää, mutta muulloin työlleen omistautunut komisario onkin ratkomassa murhia. Pääsin kirjaan hyvin mukaan, vaikken olekkaan lukenut sarjan muita osia.

Huomasin kirjassa monia yhtäläisyyksiä Dan Brownin tuotantoon. Voi olla, että tämä johtuu vaan siitä, etten ole perehtynyt genren teoksiin niin laajasti. Vaikka Eve Dallas ei joutunut ratkaisemaan ihan yhtä mystisiä arvoituksia kuin symbologian professori Robert Langdon, tässäkin kirjassa perehdytään salaperäisiin uskonlahkoihin ja juoni etenee kiihtyvällä tahdilla. Monenlaiset juonenkäänteet pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti.

Vaikka kirja ei mikään vavahduttava lukukokemus ollutkaan, oli se ehdottomasti jännittävä, mielenkiintoinen ja koukuttava. Suosittelen!

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki

Täältä pukkaa heti perään toista postausta, sain nimittäin tänään luettua loppuun Kurt Vonnegutin romaanin Teurastamo 5.

Romaanin päähenkilö Billy Pilgrim on ajasta irrallaan. Hän kokee elämänsä tapahtumat sekalaisessa järjestyksessä. Kerronta hyppii Pilgrimin aikamatkojen mukaan hänen nuoruudestaan vanhuuteen. Useimmin poiketaan kuitenkin sota-ajan muistoihin ja Dresdenin pommitukseen, josta kirjailija Vonnegutilla on omakohtaista kokemusta.

Vaikka kirjassa on myös perinteisen sotaromaanin aineksia, ajan rakenne ja päähenkilön vierailut kuvitteelliselle Tralfamadoren planeetalle tuovat mukaan scifivivahteen. Tralfamadorelaiset kidnappaavat Billy Pilgrimin ja pitävät häntä näytillä kotiplaneetallaan eläintarhan omaisesti. Nämä alienit näkevät maailman neljässä ulottuvuudessa, jonka avulla he voivat tahdonalaisesti matkustaa mihin tahansa elämänsä hetkeen. Pilgrim näyttää omaksuneen heiltä paljon.

Huomasin kirjassa useita motiiveja. Ehdottomasti eniten käytetty on "niin se käy", jota viljellään aina kuoleman yhteydessä. Lausahdus liittyy tralfamadorelaisten ja Billy Pilgrimin maailmankatsomukseen. Heille kuolema on vain yksi hetki elämästä. Vaikka he kuolevat yhtenä hetkenä, kaikkina muina hetkinä he ovat elossa. Tätä kuvaa hyvin lausahdus, jonka Pilgrim kirjoittaa testamenttiinsa:"Minä, Billy Pilgrim, kuolen, kuolin ja tulen aina kuolemaan helmikuun kolmantenatoista, 1976". Tämä motiivi kuvaa hyvin myös Vonnegutin harjoittamaa mustaa huumoria. Kuvailtuaan järkyttäviä tapahtumia, joukkomurhia tai yksittäisiä tragedioita, hän kuittaa ne toteamalla "niin se käy".

Muita vähemmän merkittäviä motiiveja olivat esimerkiksi koirien haukkumisen kuvailu. Kirjassa kuvailtiin etäistä koiran haukuntaa, kun vihollisjoukot olivat lähellä. Pilgrim kuvaili myös omia lemmikkikoiriaan useasti, mutta niistä en pysynyt kärryllä ollenkaan.

Vonnegutin kerronta on jämäkkää ja vähäsanaista. Erilaiseksi kirjan tekee tapa, jolla sodan järjettömyyteen suhtaudutaan. Kirjailija tekee naurunalaiseksi vakavat aiheet, kuten sodan ja kuoleman. Teurastamo 5 on mielenkiintoinen sotaromaani olematta kuitenkaan sotaromaani.

Anne Rice: Memnoch the Devil

The translation is at the end of this entry!

Tätä kirjaa tahkosinkin pitkän aikaa (tosin tätä postausta kirjoitin vielä pidemmän aikaa). Kyseessä on siis Anne Ricen Vampyyrikronikat-sarjan viides osa. Tätä kirjaa ei ole suomennettu, mutta arvostelen sen nyt lyhyesti suomeksikin.

Monet fanit ovat sitä mieltä, että kirjojen taso laskee nopeasti kolmannen tai neljännen osan jälkeen. Itse en ole kuitenkaan ollut erityisen pettynyt neljänteen tai viidenteen osaan. Ehkä tämän viidennen lopetus ei ollut niin vahva kuin aiempien, mutta kirja oli muilta osin mukaansatempaava ja jännittävä.

Kirjasarjan tässä osassa vampyyri Lestat tapaa itse paholaisen. Lestat kokee jonkun vakoilevan häntä samalla, kun hän itse tarkkailee seuraavaa uhriaan. Lestat on nimittäin seurannut pitkän aikaa huumediileriä sekä hänen tytärtään, joka on TV-saarnaaja. Murhattuaan uhrinsa Lestat tutustuu tämän tyttäreen Doraan sekä saa mielenkiintoisen ehdotuksen paholaiselta, joka haluaa tulla kutsutuksi nimellä Memnoch. Memnoch pyytää Lestatilta palvelusta ja lupaa näyttää tälle taivaan ja helvetin. Tietysti Lestat lähtee mukaan seikkailuun, ja paholainen kertoo hänelle kaiken maailmankaikkeuden synnystä. He näkevät jopa omin silmin Jumalan pojan ristiin naulitsemisen. Tämä kirja kertoo ennen kaikkea Lestatista, muut vampyyrit ovat enemmän tai vähemmän sivuosassa.

Mielestäni kirjan juoni ei ollut erityisen hyvin rakennettu, mutta Ricen mahtava kerronta piti minut lumoissaan siitä huolimatta. Kiinnostavinta kirjassa oli uskonnollinen lähtökohta. Toisaalta jotkin lukijat eivät ole pitäneet kristinuskon esille tuomisesta. Anne Rice kertoo omanlaisensa ja hyvin mielenkiintoisen version maailmankaikkeuden synnystä, evoluutiosta, Jeesuksesta, taivaasta ja helvetistä sekä Jumalasta ja paholaisesta eli Memnochista.

In English:

It took me quite a long time to finish this book and even longer to finish this review. I read the fifth part of Anne Rice's Vampire Chronicles.

I hear that Anne Rice fans think that this series gets worse after the third or the fourth book. I can't say I was disappointed with these books. Perhaps the ending in this book was not that good, but otherwise it was exciting and spellbinding.

In this part vampire Lestat meets the Devil. Lestat feels someone is stalking him while he is stalking his next victim, a drug dealer called Roger. Lestat is obsessed with this victim and his daughter, Dora, who is televangelist. After murdering Roger Lestat makes friends with Dora and meets the Devil. Devil, who wants to be called Memnoch has an interesting proposition for Lestat. Memnoch asks for a favor and wants to show Lestat Heaven and Hell. This is how the adventure begins. Lestat will learn everything about the creation of the Universe. He will also see himself the crucifixion of Christ. This book is all about Lestat, the other vampires appear briefly.

In my opinion, the plot leaves a lot to wish for but Anne Rice's amazing narrative really compensates anything. Religious starting point is very interesting though some readers won't agree with this. Anne Rice creates his own version of the creation of Universe, evolution, Christ, Heaven and Hell and God and Devil.