Kirja on tositapahtumiin perustuva kertomus Shin Dong-hyukista, joka syntyi Pohjois-Koreassa vankileirillä numero 14. Hän oppi elämään leirin sääntöjen mukaan. Tärkeintä oli selviytyä itse, vaikka se vaatisi toverien pettämistä. 23-vuotiaana Shin ei tiennyt vielä mitään leirin ulkopuolisesta maailmasta, mutta tutustuu mieheen, joka luo hänelle ajatuksen pakenemisesta.
Shin on tiedettävästi ensimmäinen vankileirillä syntynyt vanki, joka on onnistunut pakenemaan. Kuvaukset vankileiriltä ja paosta olivat mielenkiintoisia sekä tietenkin kauhistuttavia. Kirjassa minua häiritsi hiukan Hardenin toimittajamainen ote kirjoittamiseen. Kirja oli asiapitoinen eikä kuvailulle jätetty sijaa.
Eniten minua kuitenkin ärsytti kirjasta löytämäni nettiarvioit ja -kommentit. Etsin googlella muiden suomalaisten arvioita ja tämän suuntaiset kommentit (ei suora lainaus vaan oma mukaelma) saivat minut raivon partaalle:
"En voinut lukea kirjaa loppuun, Shinin teot olivat niin itsekkäitä ja moraalittomia, etten kestänyt lukea hänen kertomustaan yhtään pidempään. Kuinka kukaan voi toimia noin kauheasti omaa äitiään kohtaan?! Todella kuvottava tapaus."
Kommentoijat alkoivat siis kritisoida oman moraalinsa valossa vankileirillä syntyneen pohjoiskorealaisen tekoja. Vaikutti, että nämä ihmiset eivät olleet käsittäneet ollenkaan leirien todellisuutta. Selvästi Shinillä ei ollut juuri minkäänlaista tunnesidettä vanhempiinsa, vankileirillä kaikki olivat kilpailijoita. Lisäksi hän ainoastaan toimi leirillä opetettujen sääntöjen mukaan. Jos sääntörikkomuksia paljastui, seurauksena oli kidutusta tai teloitus. Tällaisessa tilanteessa tuntuu naurettavalta kritisoida internetissä sitä, kuinka Shin ei kääntynyt puolustamaan perheenjäseniään. Kirjan lukijat voisivat ennemmin ihmetellä, kuinka itsekkäitä, brutaaleja ja kamalia ihmisiä Pohjois-Korean vallanpitäjät ovat.
Muuta en osaa tästä kirjasta sanoakkaan. Jos haluat tutustua Pohjois-Koreaan ja vankileireihin, lue tämä kirja!
