keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

J.K.Rowling: Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

       Tällä viikolla sain päätökseen Harry Potter -sarjan seitsemännen osan ja sen myötä koko kirjasarjan. Etukäteen hiukan epäilin, voiko viimeinen osa olla edeltäjiensä veroinen, etenkin sen lähtöasetelman ollessa niin vaativa. Kirja on siis hyvin suoraan jatkoa kuudennen osan tapahtumille.

Kuva: iltalehti.fi

Juoni

       Harry Potter on saanut tehtäväkseen tuhota Voldemortin hirnyrkit. Hänelle asetettu haaste tuntuu mahdottomalta, ja Harryn mieli on täynnä kysymyksiä, joihin hän ei saa vastausta. Kuitenkin hän jättää Kotikolon ja lähtee lainsuojattomana hirnyrkkien perään. Kirjan alku poikkeaa paljon siitä, kuinka aiemmat osat alkavat. Tässä osassa Harry tulee täysi-ikäiseksi ja päättää olla palaamatta Tylypahkaan kesälomalta. Aiemmat kirjat ovat alkaneet rauhallisesti -vierailulla Kotikoloon ja koulukirjaostoksilla Säilä&Imupaperissa. Seitsemännessä osassa hypätään heti tapahtumien keskipisteeseen, ja jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä on mielestäni aiempaa enemmän.

       Pelkäsin, että kirjan henkilöiden täytyy säntäillä sinne tänne, jotta näin laaja teossarja saadaan kunnialla lopetettua yhdessä kirjassa. Kuitenkin tapahtumat etenivät loogisesti, ja tilaa jäi myös vähäpätöisempien asioiden kuvaamiseen ja lukijoiden jännityksessä pitämiseen. Kirjasarja sai arvoisensa lopun- palaset loksahtivat paikoilleen ja ympyrä sulkeutui. Kirja ei myöskään jää edeltäjiensä varjoon. Oikeastaan Harry Potter -kirjoja taitaa olla mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen.

       Nyt vielä odotan näkeväni elokuvaversion (tai -versiot, koska viimeinen osa on jaettu kestonsa vuoksi kahteen elokuvaan) kyseisestä teoksesta. Jos kirjoja on vaikea verrata keskenään, niin elokuvat paranevat selvästi loppua kohti. Toivottavasti tämä pätee myös kahteen viimeiseen elokuvaan. Ehkä tuo yhden kirjan sovittaminen kahteen osaan kertoo myös tapahtumien runsaudesta Kuoleman varjeluksista. Toivon mukaan tällä on vältetty ainakin hätiköity ja pätkitty käsikirjoitus, joka oli häiritsevä Feeniksin killasta tehdyssä elokuvasovituksessa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Paulo Coelho:Veronika päättää kuolla

       Paulo Coelhon tunnetuin teos on ehdottomasti Alkemisti. Kirja on matkakertomus nuoren Santiagon aarteenetsinnästä Egyptiin. Nyt käsittelen kuitenkin Coelhon kymmenen vuotta myöhemmin julkaistua kirjaa nimeltään Veronika päättää kuolla.

Kuva:bazarforlag.fi


Juoni

       Veronika on nuori ja kaunis. Päällisin puolin hänen elämänsä näyttää täydelliseltä. Häneltä kuitenkin puuttuu elämänhalu, ja hän on päättänyt kuolla. Veronika on hankkinut unilääkkeitä, joiden avulla hän yrittää itsemurhaa. Hän odottaa malttamattomasti kuolemaansa, mutta hänen suunnitelmansa epäonnistuu. Myöhemmin hän herää Vileten mielisairaalasta, jossa hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on pahasti vaurioitunut. Veronikalla on korkeintaan viikko elinaikaa.
       Kirja kertoo siitä, mitä Veronika ajattelee ja kokee. Mielisairaalassa hän alkaa pohtia, mitä hulluus on. Tämä nousee yhdeksi kirjan teemoista. Veronika alkaa nähdä itsensä ja elämänsä uudella tavalla.
       Myös muut mielisairaalan potilaat alkavat pohtia elämää tavattuaan Veronikan. Kirja valottaa myös näiden potilaiden elämää, sitä kuinka he ovat joutuneet mielisairaalaan ja kuinka heidän elämänsä muuttuu.
       Monet kirjan hahmoista heijastavat kirjailijan omia kokemuksia mielisairaalasta, jonne hänen vanhempansa lähettivät hänet. Kirjassa on monia henkilöitä, jotka oli lähetetty mielisairaalaan lähes syyttä suotta ja jotka ovat väärinymmärrettyjä taiteilijasieluja.
       Tämä kirja kertoo kuitenkin ennen kaikkea elämänhalusta ja sen löytämisestä sekä siitä, että jokaisen tulisi olla oma itsensä. Kirja tarjoaa monia suuria ajatuksia lukijan pähkäiltäväksi. Ideat kuten "tietoisuus kuolemasta synnyttää elämänhalun" ja "onko olemassa hulluutta vai ainoastaan erilaisuutta?" ovatkin tämän kirjan parasta antia.

Tyyli

       Coelhon tyyliä voisi kuvailla yksinkertaiseksi tai pelkistetyksi. Se kuitenkin sopii paremmin kuin hyvin kirjaan, jonka tarkoitus ei ole välittää vain verbaalista ilottelua vaan voimakasta sanomaa elämänilosta. Katkelma siitä, mitä Veronika pohti unilääkkeiden ottamisen jälkeen:
"Hän uskoi olevansa täysin normaali ihminen. Hänen päätöksellään kuolla oli kaksi aivan yksinkertaista syytä, ja hän oli varma, että jos hän jättäisi selittävän viestin, monet olisivat hänen kanssaan samaa mieltä.
        Ensimmäinen syy: kaikki hänen elämässään oli samanlaista, ja kun nuoruus olisi ohi, seuraisi pelkkää rappiota, vanhuus alkaisi jättää pysyviä jälkiä, sairaudet iskisivät ja ystävät lähtisivät. Kaiken kaikkiaan elämän jatkuminen ei toisi mitään uutta. Päinvastoin, kärsimyksen mahdollisuudet kasvoivat suuresti.
       Toinen syy oli filosofisempi: Veronika luki lehtiä, katseli televisiota ja oli selvillä siitä mitä maailmassa tapahtui. Kaikki oli väärin, eikä hän kyennyt korjaamaan tilannetta, mikä sai hänet tuntemaan itsensä täysin hyödyttömäksi." 

Kohderyhmä

       Tämä kirja sopii erityisesti sellaisille, jotka haluavat suorittaa itsetutkiskelua tai lukea jotain ajatuksia herättävää. Kirja ei sovi heille, jotka etsivät jännittävää ja tapahtumarikasta luettavaa.

       Lopuksi vielä kanadalaisyhtye Billy Talentin musiikkivideo kappaleesta Saint Veronika, joka on saanut inspiraationsa kyseisestä kirjasta.

 




perjantai 13. huhtikuuta 2012

Vierailu kirjastoon

Näistä siis lisää myöhemmin!
Kirjastovisiitiltä tarttui mukaan vähän luettavaa kevääksi.
Kirjat ylhäältä alas:
Umberto Eco:Ruusun nimi

J.K.Rowling:Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Sofi Oksanen:Puhdistus

Paulo Coelho:Veronika päättää kuolla



torstai 12. huhtikuuta 2012

Anne Rice:The Tale of the Body Thief

If you would like to read this review in English, please keep on scrolling!

Taustaa

       Anne Rice on tullut tunnetuksi etenkin goottiromaaneistaan, jotka ovat vaikuttaneet suuresti kyseiseen alakulttuuriin. The Tale of the Body Thief kuuluu kymmenosaiseen Vampyyrikronikat-sarjaan. Sen ensimmäinen osa, Veren vangit (Interview with the Vampire) julkaistiin vuonna 1976.
       Veren vangit nousi nopeasti ilmestymisensä jälkeen kulttisuosioon. Kirjassa Louis-niminen vampyyri kertoo elämästään reportterille. Hän aloittaa kertomuksensa 1700-luvulta, jolloin hän oli vielä kuolevainen ihminen. Louis on rikas plantaasinomistaja Louisianassa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hän kohtaa vampyyri Lestatin. Tämä muuttaa Louisin vampyyriksi, joka joutuu kamppailla verenhimonsa ja moraalikysymysten kanssa. Myöhemmin Lestat muuttaa vampyyriksi myös vasta viisivuotiaan Claudian, joka on kolmas tärkeä päähenkilö kirjasarjan ensimmäisessä osassa. Kirjassa korostuvat Louisin mielen sisäiset ristiriidat ja Claudian halu vanhentua ja kasvaa aikuiseksi. Kirjasta on olemassa myös samanniminen elokuvasovitus.
       The Tale of the Body Thief on Vampyyrikronikoiden neljäs osa. Toinen ja kolmas osa kertovat neljännen tavoin vampyyri Lestatin seikkailuista. Kirjojen tapahtumia ja henkilöhahmoja ymmärtää parhaiten, jos ne lukee kronologisessa järjestyksessä. Ne ovat kuitenkin juonen kannalta erillisiä kertomuksia. Sarjan kolme ensimmäistä teosta on suomennettu.

Juoni

       Lestat kokee vampyyrina olemisen taakkana ja ahdistuu tekemästään pahuudesta. Hän yrittää tappaa ainoastaan pahoja ihmisiä, murhaajia ja muita rikollisia, mutta tuntee silti syyllisyyttä. Lestat on yksinäinen ja etääntynyt muista vampyyreista. Yksi hänen harvoista ystävistään on David Tabolt, 74-vuotias kuolevainen. David ei halua ryhtyä vampyyriksi ollakseen Lestatin kanssa ikuisesti. Masentuneena Lestat haluaa päättää ikuisen elämänsä ja suuntaa Gobin aavikolle auringonnousun aikaan. Hän kuitenkin selviää auringon paahteesta ja palaa Davidin luokse.
       Lestatia alkaa seurata salaperäinen nuori mies, Raglan James. Lestat kiinnostuu, kun ymmärtää, että tämä mies osaa siirtyä toiseen ruumiiseen ja haluaa vaihtaa omansa Lestatin kanssa. Lestat suostuu vaihtoon huolimatta monista varoituksen sanoista. Ihmiselämä ei ole kuitenkaan sellaista kuin hän toivoi. Raglan James katoaa Lestatin vampyyrikehossa ja jättää Lestatin kokemaan kaikki kamaluudet, jotka hän on ihmiselämästä unohtanut.


Tyyli

     Anne Ricen kirjoitustyyliä on kuvailtu täyteläiseksi, jota se todella on. Sanojen runsaus ilmenee etenkin lukiessa teoksia alkuperäiskielellä. Kirjan juoni etenee paikoin hitaasti monisanaisen ja perusteellisen kuvailun takia. Sarjan hahmot heräätävät eloon tarkan kerronnan ja mielikuvituksen avulla. Rice kuvailee vampyyrien tuntemuksia niin elävästi, että voisi kuvitella hänen itsekin imeneen verta jonkun kaulavaltimosta. Kuvaus illasta, jolloin Lestat herää Davidin luota yritettyään tappaa itsensä Gobin aavikolla:
       "I closed my eyes and listened. Snow falling on the roof, snow tumbling down into the chimney. I opened my eyes again and saw the gleaming bits of moisture on the logs.
       Then I concentrated, and felt the energy leap out from me like a long thin tongue and touch the kindling, which burst at once into tiny dancing flames. The thick crusted surface of the logs began to warm and then blister. The fire was on its way.
       I felt a sudden flush of exquisite pain in my cheeks and on my forehead as the light grew brighter. Interesting. I climbed to my knees and stood up, alone in the room. I looked at the brass lamp beside David's chair. With a tiny soundless mental twist, I turned it on." 

      Kirja jättää mietteliääksi. Onko ihmisen sielu irrallinen, erillään ruumiista? Entä jos voisimme vaihtaa ruumista, jossa elämme? 

Translation

Background information

    Anne Rice is known for her gothic novels, which have had a great effect on the subculture. The Tale of the Body Thief is a part of the Vampire Chronicles. The first part of series, Interview with the Vampire was published in 1976.
       The Interview with the Vampire became a cult book shortly after releasing. In the book a vampire called Louis tells about his life to a reporter. His tale begins in the 1800th century, when he was still a mortal man. Louis was a rich plantation owner in Louisiana. His life changed, when he met vampire Lestat. Lestat turns Louis into a vampire, who needs to fight with his blood thirst and moral questions. Later Lestat turns a five-year-old girl, Claudia into vampire Claudian. She is third important protagonist in this book. The book tells about Louis's psychical dilemmas and Claudia's desire to grow old. Interview with the Vampire was made into a film in 1994.
       The Tale of the Body Thief is the fourth part of the Vampire Chronicles. The second and the third books tell about adventures of Lestat, as well as the fourth one. You'll understand the events of the books best if you read them in chronological order. Their plots are however separate stories.

Plot

       The burden of being vampire is weighing upon Lestat and he is desperate because of the evil things he has done. He tries to kill evil people alone, for example murderers and other criminals, but he still feels guilty. Lestat is lonely and distant from other vampires. One of his few friends is David Tabolt, 74-year-old mortal. David doesn't want to turn into a vampire to be with Lestat forever. Depressed Lestat wants to end his everlasting life and heads to the Gobi desert. He survives from sunshine and returns to David.
       A mysterious young man, Raglan James starts to follow Lestat. Lestat becomes interested, when he understands that this man knows how to move from a body to another and wants to change his own with Lestat. Lestat agrees to switch despite many warnings. Human life isn't as brilliant as he hoped. Raglan James disappears in Lestat's body. Lestat has to experience all the horrors of mortal life, which he had already forgotten.

Style

     Anne Rice's writing style has often been described as rich. The plot progresses slowly because of the verbose and profound description. The characters come to life thansk to precise narrative and readers' imagination. Rice describes vampires' feelings so vividly that you could believe she is a vampire herself. Extract from evening, when Lestat wakes up at Davids' after attempting suicide:
       "I closed my eyes and listened. Snow falling on the roof, snow tumbling down into the chimney. I opened my eyes again and saw the gleaming bits of moisture on the logs.
       Then I concentrated, and felt the energy leap out from me like a long thin tongue and touch the kindling, which burst at once into tiny dancing flames. The thick crusted surface of the logs began to warm and then blister. The fire was on its way.
       I felt a sudden flush of exquisite pain in my cheeks and on my forehead as the light grew brighter. Interesting. I climbed to my knees and stood up, alone in the room. I looked at the brass lamp beside David's chair. With a tiny soundless mental twist, I turned it on." 


     The book arouses many questions. Is human soul loose, seperate from body? And what if we could change our bodies?


torstai 5. huhtikuuta 2012

J.K.Rowling:Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Saatuani päätökseen Enkelit ja demonit siirryin pitkän aikaa minua odottaneen kirjan pariin. Luin Harry Potter -sarjan ensimmäisen osan ollessani ensimmäisellä luokalla ja sen jälkeen kahlasinkin läpi kaikki kirjat, osa toisensa jälkeen Feeniksin kiltaan asti. Sen jälkeen jotain tapahtui, Pottereiden lukeminen jäi, ja Puoliverisen prinssin lukemisen aloitin kaikkien näiden vuosien jälkeen vasta tällä viikolla. Epäilin vetoaisiko Harry Potter minuun enää kuten ennen. Olin kuitenkin utelias selvittämään, miten lapsuuteni velhoystävän tarina päättyy.

Kuva:fi.wikipedia.org

Juoni

     Harry Potter aloittaa kuudennen lukuvuotensa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Samaan aikaan taikaministeriössä ollaan pulassa, sillä Voldemort on jälleen kuvioissa. Kummalliset kuolemat ja tapaturmat aiheuttavat päänvaivaa, ja jopa taikaministeriä joudutaan vaihtamaan. Liemitunnilla Harry saa käyttöönsä vanhan kirjan, jonka on omistanut aiemmin salaperäinen puoliverinen prinssi. Sen sivuille on merkitty monenlaisia ohjeita ja loitsuja, jotka ovat avuksi Harrylle. Harrya epäilyttää Draco Malfoyn puuhat, mutta kukaan ei tunnu ottavan häntä tosissaan. Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore haluaa antaa Harrylle yksityistunteja.
      Kuten viidessä aikaisemmassakin osassa, kirjan teemana on hyvän ja pahan taistelu. Tässä osassa voi kuitenkin havaita päähenkilöiden varttuneen, ja yhtä jos toista vaivaavat rakkaushuolet. Kirja on synkempi kuin edeltäjänsä. Alussa koin tapahtumien etenevän turhan hitaasti ja kirjan sisältävän paljon juonen kannalta tarpeettomia tapahtumia. Juoni alkoi kuitenkin edetä sukkelammin loppua kohti, ja puolen välin jälkeen kirjaa oli enää vaikea päästää käsistään. Pelkäsin tapahtumien jäävän epäselviksi unohdettuani paljon aikaisemmista osista, joiden lukemisesta on kulunut aikaa. Näin ei onneksi käynyt, ehkä velhomaailman henkilöt olivat jääneet elämään alitajuntaani vielä Feeniksin killan lukemisen jälkeen.

Tyyli

     J.K.Rowlingin tekstin tunnistaa aina rikkaasta kuvailusta ja omintakeisista sanavalinnoista. Tähän asti olen kuitenkin lukenut kaikki osat suomeksi. Tarkoituksenani on vielä selvittää, millaista työtä suomentaja on tehnyt lukemalla yksi kirjoista alkuperäiskielellä. Kirjoissa käytetty kieli tukee mielikuvituksellista velhomaailmaa ja sen persoonallisia hahmoja. Seuraavassa katkelma kolmannesta luvusta, jossa Dumbledore tulee hakemaan Harry Potteria Likusteritieltä setänsä ja tätinsä luota:

      "No niin, Harry... meidän on aika lähteä" Dumbledore sanoi viimein, nousi seisomaan ja suoristi pitkän mustan viittansa. "Jälleennäkemisiin", hän sanoi Dursleyille, jotka näyttivät siltä, että jälleennäkemisen hetkeä voisi heidän puolestaan siirtää ikuisuuksiin, ja kohotettuaan hattuaan hän pyyhälsi huoneesta pois.
      "Hei", Harry sanoi kiireesti Dursleyille ja seurasi Dumbledorea, joka pysähtyi Harryn arkun viereen, jonka päällä nökötti Hedwigin häkki.
       "Emme kaipaa näitä painolastiksemme juuri nyt", Dumbledore sanoi ja veti taas taikasauvansa esiin. "Lähetän ne Kotikoloon odottamaan. Pyydän kuitenkin, että otat näkymättömyysviittasi mukaan... kaiken varalta."
       Harry kaivoi viittansa arkusta aika hankalasti, koska  yritti olla näyttämättä Dumbledorelle, millainen sotku arkussa vallitsi. Kun hän oli työntänyt viitan taskuunsa, Dumbledore heilautti sauvaansa ja arkku ja Hedwig katosivat. Sitten Dumbledore heilautti taas sauvaansa ja ulko-ovi avautui viileään, sumuiseen pimeyteen.
      "Ja nyt, Harry, astukaamme yöhön ja tavoitelkaamme tuota huikentelevaista viettelijätärtä, seikkailua."

Kohderyhmä

Onnekseni havaitsin, että Harry Potterin seikkailut olivat yhä yhtä kiinnostavia kuin yli kymmenen vuotta sitten lukiessani Viisasten kiven. Kirja ylitti odotukseni, enkä kokenut sitä ollenkaan pitkästyttäväksi. Tämä(kin) Harry Potter -kirja uppoaa varmasti kaiken ikäisiin fantasiakirjallisuuden ystäviin. Kuudennen osan jälkeen jään ehdottomasti odottamaan, että saan viimeisen osan käsiini ja voin selvittää, kuinka Harry Potterin tarina päättyy.

Vaikka tunsin aika turhaksi esitellä niinkin tunnettua kirjaa kuin Harry Potter, tein sen silti. Seuraavaksi luvassa kuitenkin suurelle yleisölle tuntemattomampaa kirjallisuutta!


 

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Dan Brown: Enkelit ja demonit

Kirjailija Dan Brown on tullut tunnetuksi bestseller-teoksestaan Da Vinci -koodi. Aikoinaan ihastuin tähän mukaansatempaavaan trilleriin ja sittemmin olen lukenut muutkin kirjat, jotka kertovat professori Robert Langdonin seikkailuista. Enkelit ja demonit on sarjan ensimmäinen osa.

Kuva: media.wsoy.fi

 Juoni



Kirjan alussa hypätään suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Robert Langdon saa yllättäen puhelun Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksesta CERNistä. Tutkija Leonardo Vetra on löydetty murhattuna asunnostaan. Uhrin rintaan on painettu poltinraudalla ambigrammi, joka saa tutkimuslaitoksen johtajan soittamaan apuun uskonnollisen symbologian professori Langdonin.
Kuva: jojofeelings.wordpress.com

 Langdon lennätetään Sveitsiin auttamaan rikoksen selvittämisessä. Pian paikalle saapuu myös murhatun tutkijan tytär, Vittoria Vetra. Teon motiivit alkavat paljastua, kun käy ilmi, että Vittoria Vetran isänsä kanssa hyvin salaisesti tuottama antimateria on kadonnut. Yhä kauheammaksi tilanteen tekee se, että antimaterialoukun akku kestää vain 24 tuntia, jonka jälkeen antimaterian annihilaatio voisi hävittää kaiken lähes kilometrin säteeltä. Robert Langdon ja Vittoria Vetra kiitävät vihjeen saatuaan Vatikaanivaltioon, jossa on juuri alkamaisillaan paavin konklaavi. Siellä heille selviää, että neljä suosituinta kardinaalia eli paaviehdokasta on siepattu. Vatikaaniin saapuu puhelu mieheltä, joka väittää edustavansa Illuminati-veljeskuntaa. Hän tunnustautuu Leonardo Vetran murhaajaksi ja uhkaa surmata myös kardinaalit tieteen alttarilla. Langdon alkaa tulkita tappajan jättämiä vihjeitä, jotta kardinaalit ja antimateriasäiliö löytyisivät ajoissa. Uhkaako katolista kirkkoa todella ikivanha veljeskunta? Ehtivätkö Robert Langdon ja sveitsiläiskaarti jäljittää Roomassa sijaitsevan valaistuksen tien ja neljä tieteen alttaria? Kuka on kaiken takana, ja kehen voi luottaa?

Tyyli

Päästyään sisälle kirjan tapahtumiin, kirjaa on hankala laskea käsistään. Kirja on nopeatempoinen, ja kirjailija pitää lukijan kertomuksen lumoissa hyppäämällä tilanteesta toiseen juuri jännittävimmällä hetkellä. Kieli on helppolukuista, mutta etenkin lopussa monet juonenkäänteet vaativat lukijalta keskittymistä. Tarina on jännittävä sekoitus faktaa ja fiktiota. Tiedot Roomassa sijaitsevista taideteoksista ja rakennuksista pitävät paikkansa, mutta antimateriapommi on täysin fiktiota. Fysiikasta kiinnostuneet voivat perehtyä aiheeseen tarkemmin Tekniikka & talous -sivuston artikkelissa Enkelit ja demonit hylkää fysiikan lait pomminrakennuksessa.

Kohderyhmä

Dan Brownin kirjat sopivat kaikille jännityksen nälkäisille. Nämä trillerit eivät tosiaankaan ole tylsistyttäviä, koska niissä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita aivan alusta loppuun asti. Jokaisen Da Vinci -koodista pitäneen tulisi lukea muutkin osat, koska ne ovat toinen toistaan parempia. Kirjan teema on varmasti lähellä kaikkien tieteen ja taiteen ystävien sydäntä. Esteetikkojen on syytä hankkia käsiinsä kirjan kuvitettu laitos, jonka itsekin kiikutin kotiin kirjastosta. Kirja sisältää upeita värikuvia Roomasta, antiikin ajan arkkitehtuurista ja loisteliaista maalauksista ja veistoksista. Niidenkin, jotka eivät ehdi kirjaa lukea kannattaa katsoa kirjan pohjalta tehty elokuva, joka on yhtä huikea kuin Da Vinci -koodi Hans Zimmerin säveltämine musiikkeineen.

Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä kirjaa kaikille, joissa se herättää mielenkiintoa, sillä se ei varmasti tuota pettymystä! Jännittäviä lukuhetkiä!