Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Aiemmin tänä vuonna kävin elokuvissa katsomassa Mielensäpahoittajan. Filmi oli oikein viihdyttävä, ja nyt päätin perehtyä kahteen ensimmäiseen Tuomas Kyrön kirjoittamaan Mielensäpahoittajaan. Seuraavasta osasta nimeltään Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike luvassa lisää siis pian.

Tuomas Kyrö on kertonut saaneensa innoituksensa Mielensäpahoittajan hahmoon yleisönosastokirjoituksista. Syksyllä julkaistussa kirjoituksessa oikean elämän Mielensäpahoittaja kertoi, että hänen katiskansa oli viety ja että lättähatut olivat vieneet sen. Seuraavana keväänä tarina sai jatkoa, kun mies palasi asiaan kirjoittamalla uudestaan lehden palstalle. Tällä kertaa hän kirjoitti, että katiskaa ei oltukaan viety, vaan hän oli itse unohtanut sen. "Mutta jos sinä lättähattu olisit ollut paikalla, olisit kyllä vienyt sen!"

Alunperin Mielensäpahoittajan tekstejä on kuultu radiossa Antti Litjan tulkitsemina. Sen jälkeen kirjoitusten ympärille on luotu kolme kirjaa ja elokuva, ja onpa Mielensäpahoittajaa saatu lukea Helsingin sanomistakin.

Mielensäpahoittaja on noin 80-vuotias mies, joka asustaa yksin omakotitaloa maaseudulla. Hänen vaimonsa on hoitolaitoksessa ja ainoa ystävä, Yrjänä on kuollut. Kirjassa esiintyvät myös yksi Mielensäpahoittajan pojista sekä miniä, jotka asuvat kaupungissa. Koska Mielensäpahoittajan purnausta ei ole moni kuuntelemassa, hän kirjoittaa näkemyksiään lehden yleisönosastolle. Näistä kirjoituksista rake
ntuu novellimuotoinen kokoelma, joka on aika nopealukuinen.

Tässä kirjassa juoni ei ole täysin koherentti tai edes olennainen, vaan Mielensäpahoittaja valittaa aina muutaman sivun pituisesti kerrallaan jostain häntä närkästyttäneestä aiheesta. Ärsytystä herättävät erilaiset nykyajan kotkotukset ja ilmiöt light-tuotteista maanteiden kunnostamiseen. Kyllä routavaurio on luontainen nopeusrajoitus.

Kuva: finnkino.fi

Mielensäpahoittaja on samaan aikaan juro ja hellyttävän sympaattinen. Hahmona Mielensäpahoittaja vaikuttaa melko kärjistetyltä ja karikatyyriseltä, mutta toisaalta persoona on niin todellinen, että kirjan voisi ajatella perustuvan oikeaan henkilöön. Tällaisiin oman elämänsä Mielensäpahoittajiin törmää aina silloin tällöin, kuten Tuomas Kyrö lehden palstalla.

Suosittelisin siis ehdottomasti huumoria kaipaavalle tutustumista Mielensäpahoittaja-kirjoihin, elokuvaan, äänikirjoihin tai kuunnelmiin. Seuraava osa kirjoista on minulla jo luettuna, joten arvostelu onkin kirjoittamista vaille valmis. Pysykää toki kuulolla.