Lars Sund: Onnellinen pieni saari

Fagerö on pieni saari ulkosaaristossa. Saaren väki on kovin sisäänpäinlämpiävää ja vieraisiin suhtaudutaan hyvin varautuneesti. Asukkaat ovat tuttuja keskenään ja kesävieraidenkin asiat tunnetaan perinpohjaisesti. Mantereella asuviin suhtaudutaan nuivasti. Saaren idylli alkaa järkkyä, kun rantaan ajautuu tuntematon ruumis toisensa jälkeen.

kuva: kirjasampo.fi

Luin tästä kirjasta arvostelun ennen lainaamista. Arvostelija totesi, että kirjassa tapahtuu aika vähän, mikä sai minut melkeen jättämään kirjan hyllyyn. Päädyin kuitenkin testaamaan kirjaa ja onneksi sen teinkin. Itse pidin tästä kirjasta kovasti. Kirjassa syvennytään eriskummallisiin sattumuksiin, joita saaren asukkaille on sattunut heidän elämänsä aikana. Välillä pohditaan rantaan ajautuneita muukalaisia, ja kirja saa dekkarimaisiakin piirteitä, vaikka se ei ole mikään rikoskirja. Nautin myös kauniista miljöön kuvailusta, joka aiheutti minussa innostuksen matkustaa saaristoon ensi kesänä.

Kirjan hahmot olivat hyvin kiinnostavia ja persoonallisia. Saaren asukkaita oli paljon, mutta siitäkään huolimatta henkilöt eivät jääneet yksiulotteisiksi tai vaisuiksi. Oma suosikkini oli varmaankin Posti-Jannen isä, Posti-Janne vanhempi, joka oman henkensäkin uhalla toimitti perille saariston asukkaiden postit ja osasi postilain ulkoa sanasta sanaan. Itseäni viehätti myös kirjassa käytetty metafiktiivinen kertoja, jota kutsuttiin kirjuriksi. Kirjuri johdattelee lukijaa seuraamaan Fageröläisten elämää. Kirjuri puhuttelee lukijaa ja käyttää tietolähteenään Posti-Jannea. Google-hakuja tehdessäni huomasin tällaisen kertojan olevan joidenkin mielestä suorastaan kamala. Tämä on selvästi mielipiteet jakava asia.

"Syksy on täällä: tuuli nostattaa vaahtoavia, vihaisia aaltoja Tunnhamnin laiturinrunkoja vasten ja repii koivujen harventuneita latvoja, yhteysaluksen laiturin ohi tanssii matkoihinsa keltaisia lehtiä, ilmassa kieppuu poisheitetty paperipussi, lipputangon köysi takoo salkoa vasten nopeina sivalluksina. Taivas on silkkaa vyöryvää, risaisen harmaata liikettä. Parvi pilkkasiipiä lentää ohi Norrfjärdenin yllä, ne lentävät rivissä etelään tuuli selän takana, katoavat näkyvistä Gråharukläppenin takana.
      Nyt yhteysalus Arkipelagin kyydissä ylittävät Norrfjärdenin taas vain paikkakuntalaiset ja tutut ihmiset- ja sitten me, lukija ja kirjuri."

Vaikka teos pyörii saaren asukkaiden arkielämän ympärillä, muukalaisten mysteeri ja persoonalliset hahmot tuovat siihen oman lisänsä. Kirjasta löytyy sopivissa määrin osuvaa huumoria sekä makaaberejakin piirteitä. Lopussa asiat jäävät kuitenkin auki. Moni kohtalo jää yksin lukijan päätettäväksi. Pidin tästä kirjasta siinä määrin, että aion ottaa selvää, josko Sundilta löytyisi muitakin makuuni sopivia teoksia.