Itselläni ei ole minkäänlaista kosketuspintaa vankilaelämään enkä juuri tiennyt vankilaoloista tai -käytännöistä. Tämänkin puolesta oli mielenkiintoista perehtyä tähän tv-sarjaan sekä kirjaan. Sarjaa katsoessa pohdin joskus, kuinka totuudenmukaisia kuvaukset vankilan arkielämästä olivat. Nyt kirjan lukeneena voisin sanoa tapahtumien pitäneen paikkansa monelta osin, mikäli Piper Kermania on uskominen. Toki sarjaan oli lisätty rutkasti draamaa ja ihmissuhdesotkuja, mikä ei välttämättä ole huono asia.
Kirjassa ei siis ollut mitään huikeaa juonenkaarta, jollaista tv-sarjassa kehitellään. Piper joutuu vankilaan nuoruudenaikaisen huumeporukoihin sekaantumisen takia. Kirjassa kuvaillaan Piperin sopeutumista vankilaan, hänen vankilaystäviään, tapaamisia kihlatun kanssa ja vapautumisen odotusta. Kirjan hahmoista on helppo tunnistaa piirteitä monista tv-sarjan hahmoista, mutta monet tv-sarjan henkilöt ovat yhdistelmiä useammista oikeista henkilöistä. Kirjassa on myös enemmän hahmoja, mikä saa kirjan välillä tuntumaan sekavalta. Moniin hahmoihin ei perehdytä kovinkaan tarkasti, joten lukuisat vankilan asukit eivät jää erityisesti mieleen. Välillä huomasin, että hahmot ikään kuin esiteltiin lukijalle useampaan kertaan. En tiedä, oliko syynä se, että lukija ei olisi kuitenkaan muistanut lyhyttä esiintymistä tehnyttä henkilöhahmoa vai eikö kirjailija itsekään pysynyt kartalla, ketkä olivat jo aiemmin esiintyneet kirjassa.
Kerman halusi selvästi myös vaikuttaa ja ottaa kantaa Yhdysvaltain oikeusjärjestelmään ja vankilatuomioiden käytäntöihin. Erityisesti häntä huolettaa, kuinka monet vapautuvista vangeista jäävät täysin tyhjän päälle. Heillä ei ole töitä tai kotia odottamassa, toisin kuin Piperilla eikä heille anneta minkäänlaista valmennusta ulkomaailman kohtaamisesta vankeustuomion jälkeen. Käsittääkseni Norjassa vankien kehittäminen ja tukeminen on viety äärilleen eikä vankiloita pidetä rangaistuslaitoksina, vaan enemmänkin rikollisten eheyttämisenä. Internetissä on kiertänyt kuvia, joissa norjalainen vankila esiintyy paljon modernimpana, tyylikkäämpänä ja virikkeellisempänä kuin oma opiskelija-asuntoni. Kiinnostaisi tietää, onko Kerman kuullut Norjan mallista, ja onko sen toimivuudesta tehty tutkimuksia.
Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan mielenkiintoinen, ei ehkä jännittävä ja lukuhermoja kutkuttava, mutta luulisin, että OITNB-sarjaa seuranneet saavat tästä irti jotain. Tosin olen kuullut myös mielipiteitä, että kirjan lukeminen pilaa joiltain sarjan seuraamisen nautinnon ja ymmärrän tämänkin näkökulman. Voin kuitenkin kertoa niille, jotka epäilevät lukemista, että jännitystä sarjassa riittää varmasti vielä lukemisen jälkeenkin. Tv-sarja on kuitenkin rakennettu ihmissuhdedraaman varaan, joka kirjasta puuttuu täysin. En siis itsekään osaa ennustaa, kuinka sarjan hahmoille tulee tulevalla kolmannella kaudella käymään. Lisäksi kirja tarjoaa varmasti aidon ja realistisen näkökulman Yhdysvaltain oikeusjärjestelmään ja vankiloihin niille, joita kiinnostaa tutustua tähän maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti