Sinä päivänä on David Nichollsin vuonna 2009 ilmestynyt romaani. Kirjassa seurataan Emman ja Dexterin elämää kahdenkymmenen vuoden ajan heidän valmistumispäivästään alkaen. Vuonna 1988 nuoret tutustuvat, juuri kun heidän opintonsa Edinburghin yliopistolla ovat päättyneet ja koko elämä on edessä. Tuona yönä he valvovat pohtien tulevaisuuttaan ja haaveitaan. Tästä alkaa vuosikymmenien mittainen ystävyys, jota seurataan kirjassa jokaisena 15. päivänä heinäkuuta.
Mielestäni onnistuneinta kirjassa olikin rakenne, jossa luodaan kurkistus henkilöiden elämään aina yhtenä päivänä vuodesta. Näin 20 vuodenkaan aikajänne ei tunnu turhan pitkältä, vaan tarina etenee jouhevasti. Tarina on mielestäni myös hyvä ajankuvaus, josta ilmenee maailman muuttuminen vuosien 1988 ja 2008 välillä. Nicholls on saanut taltioitua joitain aikakauden ominaisia piirteitä elävän oloisesti.
Valitettavasti muilta osin kirja ei ollut mielestäni yhtä onnistunut. Huumori tuntui päälleliimatulta ja väkinäiseltä, eikä ainakaan minua naurattanut. Henkilöhahmot eivät olleet lumoavia tai ihastuttavia, korkeintaan kohtalaisia. Dexterin luonne oli mielestäni paikoin jopa raivostuttava. Aloin jo hämmästellä, kuinka Emma halusi edes kaveerata tällaisen omahyväisen tv–juontajan kanssa. Tarinassa oli noudatettu perinteistä lähtöasetelmaa sikäli, että Emman luonne oli lähes vastakohta Dexterille. Tämäkin tympi minua alusta alkaen. Välillä myös kirjan suomennos tuntui hiukan tönköltä.
" "Vain koko elämä edessä", Emma sanoi unisesti ja haistoi Dexterin ihanan tympeän hajun. Samalla hän tunsi pelon värähdyksen selkäpiissään, kun hän ajatteli: aikuinen elämä omillaan. Hän ei tuntenut itseään aikuiseksi. Hän ei ollut millään tavoin valmistautunut aikuisuuteen. Aivan kuin palohälytys olisi tullut keskellä yötä ja hän olisi seisonut keskellä katua vaatemytty sylissään. Ellei hän enää opiskellut, mitä hän oikein tekisi? Kuinka hän täyttäisi päivänsä? Hänellä ei ollut aavistustakaan.
Jutun juju, hän vakuutti itselleen, oli olla rohkea ja peloton ja tehdä jotain tärkeää. Ei nyt välttämättä muuttaa koko maailmaa, mutta ainakin jotain pientä lähellään. Pitää vain lähteä ulos maailmaan täynnä intoa, mukanaan erinomaiset arvosanat ja uusi Smith Corona -sähkökirjoituskone, ja tehdä kovasti töitä... jossakin. Vaikuttaa ihmisten elämään ehkä taiteen kautta. Kirjoittaa jotain kaunista. Vaalia ystäviään, pysyä uskollisena periaatteilleen, elää intohimoisesti ja täysillä ja hyvin, kokea uusia asioita. Rakastaa ja tulla rakastetuksi, jos vain mahdollista. Syödä järkevästi. Kaikkea sen tapaista. Se ei ollut kummoinenkaan elämänfilosofia, eikä varsinkaan sellainen, jonka voisi jakaa, ainakaan tämän miehen kanssa, mutta siihen hän uskoi. Ja ainakin nämä ensimmäiset itsenäisen aikuiselämän tunnit olivat menneet ihan hyvin."
" "Vain koko elämä edessä", Emma sanoi unisesti ja haistoi Dexterin ihanan tympeän hajun. Samalla hän tunsi pelon värähdyksen selkäpiissään, kun hän ajatteli: aikuinen elämä omillaan. Hän ei tuntenut itseään aikuiseksi. Hän ei ollut millään tavoin valmistautunut aikuisuuteen. Aivan kuin palohälytys olisi tullut keskellä yötä ja hän olisi seisonut keskellä katua vaatemytty sylissään. Ellei hän enää opiskellut, mitä hän oikein tekisi? Kuinka hän täyttäisi päivänsä? Hänellä ei ollut aavistustakaan.
Jutun juju, hän vakuutti itselleen, oli olla rohkea ja peloton ja tehdä jotain tärkeää. Ei nyt välttämättä muuttaa koko maailmaa, mutta ainakin jotain pientä lähellään. Pitää vain lähteä ulos maailmaan täynnä intoa, mukanaan erinomaiset arvosanat ja uusi Smith Corona -sähkökirjoituskone, ja tehdä kovasti töitä... jossakin. Vaikuttaa ihmisten elämään ehkä taiteen kautta. Kirjoittaa jotain kaunista. Vaalia ystäviään, pysyä uskollisena periaatteilleen, elää intohimoisesti ja täysillä ja hyvin, kokea uusia asioita. Rakastaa ja tulla rakastetuksi, jos vain mahdollista. Syödä järkevästi. Kaikkea sen tapaista. Se ei ollut kummoinenkaan elämänfilosofia, eikä varsinkaan sellainen, jonka voisi jakaa, ainakaan tämän miehen kanssa, mutta siihen hän uskoi. Ja ainakin nämä ensimmäiset itsenäisen aikuiselämän tunnit olivat menneet ihan hyvin."
Kirjan rakenne oli kuitenkin kekseliäs ja juonikin ihan
hyvä. Samaistuttavammilla henkilöhahmoilla tarina olisi voinut tuntua aidommalta ja voisin kuvitella jopa pitäneeni siitä. Nyt kirjasta tuli minulle vain yksi romanttinen romaani muiden joukossa.
hyvä. Samaistuttavammilla henkilöhahmoilla tarina olisi voinut tuntua aidommalta ja voisin kuvitella jopa pitäneeni siitä. Nyt kirjasta tuli minulle vain yksi romanttinen romaani muiden joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti