Muistan vielä hämärästi mediakohun ja uutisotsikot vuodelta 2006. Yli kahdeksan vuotta aiemmin siepattu Natascha Kampusch oli löydetty yllättäen, vieläpä elossa. Olin tuolloin itse kovin nuori, joten sen syvällisemmin en tapahtumiin perehtynyt. Mieleeni on kuitenkin jäänyt tapauksen selviämistä seurannut yleinen järkytys.
Vuosien mittaan tapaus on palannut mieleeni silloin tällöin. Vuonna 2010 ilmestyi itse Kampuschin kirjoittama kirja nimeltään 3096 päivää. Kirjan lukeminen kummitteli mielessäni, mutta kirja sattui käsiini vasta nyt.
3096 päivää on omaelämänkerrallinen teos, joka kertoo Natascha Kampuschin elämästä ennen sieppausta, vankeudessa ja lopulta paosta. Hänet siepattiin koulumatkallaan 8-vuotiaana vuonna 1998. Wolfgang Priklopil piti tyttöä vankinaan aluksi muutaman neliön kokoisessa tyrmässä talonsa kellarissa. Vuosien mittaan sieppaaja salli Nataschalle enemmän vapauksia liikkua talossa ja jopa talon ulkopuolella miehen kanssa, mutta Natascha oli jatkuvasti fyysisen ja psyykkisen väkivallan kohteena.
Minut yllätti tässä kirjassa se, kuinka Natascha pääsi välillä ihmisten ilmoille eikä suinkaan viettänyt koko 3096 päivää pienessä tyrmässään. Kellarihuoneeseenkin Priklopil rakenteli ihmismäisempää ympäristöä. Natascha sai muun muassa television ja pienen keittiön.
Kirjan lukemisen jälkeenkin on mahdotonta koittaa kuvitella, millaista olisi sopeutua tavalliseen elämään kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen. Arvostan kovasti Kampuschia näinkin henkilökohtaisen kirjan julkaisemisesta. Toivottavasti kirjoittaminen on ollut myös terapeuttista. Tämä kirja kannattaa lukea, jos haluaa tietää tästä sieppaustapauksesta enemmän. Tajusin juuri, että onpa viime aikojen luetuissa ollut paljon elämäkertoja! Mahdollisesti lisää seuraa edelleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti